Hamstrausta vai keräilyä?

Mitä eroa on tavaran hamstraamiselle ja keräilyllä? Jos kerää nurkkiinsa lähes kaksisataa kahvikuppia, viitisenkymmentä maljakkoa, sata viherkasvia, kymmenen pääpatsasta, tauluja, kippoja kuppeja ja jne. Onko se silloin hamstraamista, jos nämä esineet ja asiat kuitenkin tuottavat onnea ja tekevät omistajansa iloiseksi, esineille on omat paikkansa ja ne ovat kauniissa järjestyksessä. Tavallaanhan ne ovat silti turhia tai voiko tavaraa sanoa turhaksi jos se tekee onnelliseksi. Minusta mikään asia, mikä tekee onnelliseksi ei voi olla turha. Onnellisuutta ei voi koskaan olla liikaa elämässä. Jos ihminen tulee onnelliseksi saadessaan kattaa pöydän kauniiksi ihanilla astioilla, asetellessaan kukkia kauniiseen maljakkoon, hoitaessaan viherkasveja, pöyhiessään tyynyjä tai tehdessään uusia asetelmia keräilyesineistään. Eikö ne esineet silloin ole omistajalleen todella tärkeitä.

Keräilijä on sanana kuitenkin paljon kauniimpi kuin hamstraaja, itse ajattelen olevani keräilijä en hamstraaja. En osaa pitää kauniiden vanhojen tavaroiden keräilyä hamstraamisena. Hamstraaminen on kuitenkin minusta enemmän sellaista, että ei kykene luopumaan tavaroista ja tavaroiden haalimisella ei ole välttämättä mitään ideaa vaan haalitaan kotiin ihan kaikkea mikä käteen tarttuu. 

Tiedän, että monet minimalistisesta tyylistä pitävät kuitenkin varmasti kauhistuvat katsellessaan kuvia meidän kodista, saan usein kyselyitä, että mitä ihmettä teen tuolla kaikella tavaralla. Varsinkin minun kahvikuppikokoelmani saa usein todella negatiivista palautetta. En varmastikaan tarvitse kaikkea keräilemääni, mutta itse ahdistun tyhjistä nurkista. Rakastan sitä, että kaikkialla minne katsot on jotakin kaunista katseltavaa. Minulle runsaus luo viihtyvyyttä, mutta ymmärrän myös hyvin ihmisiä, jotka nauttivat tyhjästä tilasta ja sen luomasta avaruudesta. Toiset meistä haluavat konmarittaa kaiken itselleen turhan - mitä se turha nyt sitten tosiaan kenellekin on. Me ihmiset olemme erilaisia ja se jos mikä on rikkaus. 

Tulen usein vihaiseksi, kun luen erilaisilta palstoilta ihmisten ilkeitä kommentteja toisten kodeista tai elämäntyylistä. En vain pysty ymmärtämään sitä, miksi toisten ihmisten valintoja pitää arvostella ilkeään sävyyn.  

Vaikka meillä on paljon niin sanottua keräilytavaraa niin ne ovat meillä myös käytössä vuoron perään ja tuottavat siten paljon enemmän iloa, kuin jos ne olisivat vain kaapissa säilössä. Jos jokin tavara käytössä rikkoontuu niin sille ei sitten voi mitään, käyttöön suurin osa esineistä on kuitenkin alunperin tarkoitettu. 

Säännöllisesti kokoan myös kirppiskuorman, jotta pääsen itselleni ylimääräisistä tavaroista eroon ja ne toivon mukaan sitten pääsevät ilahduttamaan jotakuta muuta. Sellaisia hutiostoksia yritän kyllä välttää, mutta aina niitä vaan välillä tulee, jotkut esineet vaan näyttävät kirppiksellä kivalta, mutta ei sitten omaan kotiin istukaan. Ne pitää vaan ymmärtää laittaa kiertoon, siten kotona säilyy järjestys.

Tykkäätkö sinä enemmän runsaudesta vai viihdytkö paremmin minimalistisessa kodissa?

<3 Pauliina