maanantai 27. maaliskuuta 2017

Keväisiä hankintoja

Hairahdin pitkästä aikaa tekemään ihan uutena kaupasta ostettuja hankintoja, kaipasin nimittäin olohuoneeseen pirteämpiä ja raikkaampia koristetyynynpäällisiä. Pengoin ensin kangaskaappini ympäri, mutta kun mitään sopivaa kangasta ei löytynyt niin päätin lähteä katsastamaan kauppojen tarjonnan.  

Päädyin ostamaan henkkamaukalta muutaman söpön vaaleanpunaisen tyynynpäällisen, toisessa tyynynpäällisessä minua ihastutti söpöt koristepallot ja kun materiaalina oli vielä pehmeä sametti niin olin aivan myyty. 
Toisessa ostamassani tyynynpäälisessä on kaunis Kelim-tyylinen kuviointi. 
Tyynyssä on itse asiassa tosi paljon sitä fiilistä mitä kaipaisin olohuoneen mattoonkin, kun vaan se oikea matto löytyisi ja mielellään edullisesti käytettynä.
Taitaa vain olla toiveajattelua, että sellainen matto jostakin eteeni tulisi. 
Olen Kelim-mattoja ihastellut muutamissa nettikaupoissa ja hinnat ovat kyllä olleet aika suolaisia varsinkin juuri vanhoissa kauniisti patinoituneissa yksilöissä. 
Uudempia saisi edullisemminkin, mutta jotenkin mietityttää mattojen laatu ja onko matot juuri kuvien kaltaisia. Täytyisi päästä hiplailemaan mattoja jonnekin kauppaan paikan päälle. 
Nyt kaipaisin hyviä vinkkejä jos te lukijani olette jossakin sattuneet näkemään hienoja Kelim-mattoja myynnissä tai jos teillä on kokemusta hyvistä ja luotettavista nettikaupoista. 






Kirpputorilta mukaani tarttui kaunis pieni 50-luvun kukkapöytä. Pöytä oli juuri sopivan kokoinen ruokailutilan nurkassa kököttävälle palmuvehkalle. Aikaisemmin vehka oli jakkaran päällä, mutta onhan tämä uusi soma pöytä nyt huomattavasti tyylikkäämpi ratkaisu. 

 


Muutama ihana uusi viherkasvi lähti myös matkaan kirppikseltä. Upea Enkelinsiipi oli ollut minulla hakusessa jo pitkään, tätä mummolastani tuttua kasvia en ole nähnyt missään myynnissä ja olinkin ajatellut, että ainoa mahdollisuus löytää kasvi on saada pistokas joltakin.
Onni oli siis melkoinen, kun kirpparilla tähän kauniiseen kasviin törmäsin. 
Samasta kirppispöydästä nappasin mukaani myös Käenkaalin, joka niin ikään on minulle tuttu mummolasta. Ostin samaisen kasvin myös viime keväänä, mutta onnistuin saamaan sen hengiltä lähes heti, kun sain sen kotiin. 
Toivottavasti onnistun tällä kertaa paremmin, viimeksi onnistuin hukuttamaan kasvin, kun minulle kerrottiin, että tämä kasvi kuolee herkästi kuivuuteen nyt täytyy olla vähän maltillisempi kastelija.
Kodionnen ostin puolisolleni, joka oli haikaillut kyseisestä kasvista pitkään. Hän oli pikkupoikana vastoin äitinsä käskyjä mennyt aina painamaan kasvin lyttyyn, katsotaan malttaako hän tällä kertaa pitää näppinsä erossa :D

Tälläisiä keväisiä tunnelmia tällä kertaa, ihanaa alkanutta viikkoa <3

-Pauliina

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Läpileikkauksia kodistamme - osa 2

Nyt olisi aika jatkaa juttusarjaa "läpileikkauksia kodistamme" ensimmäisessä osassa esittelin teille keittiön, eteisen ja vierashuoneen. Jutun voitte kurkata täältä! Tällä kertaa olisi vuorossa olohuoneruokailutila ja keittiö. Kyseiset tilat ovatkin meillä ne eniten kuvatut, suuri syy siihen on, että näissä tiloissa vietämme kaikista eniten aikaa. 
Olohuoneen sisustukseen olen tällä hetkellä todella tyyväinen, olohuone on saanut ihanan raikkaan ilmeen uusien verhojen, ruokailutilasta lainattujen mattojen, uuden sohvan ja viherkasvien myötä. Taitaapa olohuone olla tällä hetkellä ainoa kohde minkä suhteen minulla ei ole mielessä mitään projekteja, onneksi :D


Muuttaessamme tähän taloon oli nykyisen ruokailutilan ja olohuoneen välinen alkuperäinen oviaukko ummistettu, sillä ruokailutilamme toimi edellisen asukkaan makuuhuoneena. Olohuoneeseen ja ruokailutilaan tuli valtavasti lisää valoa ja tilan tuntua, kun avasimme oviaukon uudelleen. Oviaukon avaaminen oli melkein ensimmäisiä juttuja mitä teimme, kun aloitimme remontin talossa. 
Minua vain harmitti kovasti ajatus, että meidän pitäisi rikkoa ehjä ja kaunis hirsiseinä, saadaksemme kulun olohuoneen ja ruokailutilan välille. Oli ihana tunne, kun huomasimme, että meidän ei tarvinnut rikkoa ehjää hirsiseinää vaan siellä oli ovi jo valmiina mikä helpotus.
Saimme oviaukkoa vielä hieman leveämmäksi poistamalla vanhat ovenkarmit, koska ovea emme halunneet tähän jättää.


Hirsiseinän kaivoimme esiin sekä ruokailutilan, että olohuoneen puolelta. Harmikseni jouduimme huomaamaan, että ruokailutilan hirsiseinään oli koverrettu todella rumat urat sähköjohdoille. 
Tähän mennessä olemme piilottaneet rumat jäljet aina jollakin suurella taululla tai seinävaatteella. 
Nyt minua on hieman alkanut tympimään, että seinällä pitää aina olla jokin suuri asia, että saamme jäljet peittoon. Siksi olen tullut siihen päätökseen, että levytämme ruokailutilan hirsiseinän piiloon. 
Sen jälkeen ei enää tarvitse sisustaa sen mukaan, että saa jotakin piilotettua vaan saa ihan itse päättää seinävaatteiden ja taulujen paikat.
 




Ruokailutilan ja keittiön välissä oli aiemmin kaksi pientä ovea, joista toisesta oli kulku makuuhuoneeseen ja toinen ovi vei pienen pieneen kodinhoitotilaan. 
Saimme hurjasti avaruutta, kun purimme ovet ja väliseinän pois. Valo pääsee nyt virtaamaan vapaasti läpi talon. 
Täältä voitte kurkata miltä keittiömme näytti ennen remonttia. Kuvat ovat todella huonoja, mutta eiköhän niistä jonkun käsityksen saa.



Haluaisin haastaa kotinsa läpileikkauksia kuvaamaan kaikki bloggaajat, jotka vain mukaan innostuvat lähtemään! Tämä on niin kiva tapa esitellä kotia.

Ihanaa ja rentoa sunnuntai-iltaa kaikille!

-Pauliina

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ornon kattovalaisin

Tämä valaisinten vaihto alkaa jo melkein käymään työstä, meillä on nimittäin taas kerran vaihtunut yksi valaisin, tällä kertaa vaihtui olohuoneen kattovalaisin. Viime kesänä löysimme olohuoneen kattoon hienon viisisakaraisen kattovalaisimen (klik!) Lahdesta Kirpputori Kisällistä, mutta jotenkin valaisin alkoi tuntumaan liian tunkkaiselta muuten niin raikastuneeseen olkkariimme. Vaikka valaisin oli mielestäni juuri oiva pari puisille huonekaluille niin minusta tuntui, että olohuoneessamme oli jo liikaakin puun tuomaa lämpöä. 
Niin ja saahan sitä nainen muuttaa mieltänsä, kröhöm ihan niin useasti kuin vain haluaa, eikö? ;)

Olin siis silmäillyt kirppiksillä valaisimia ajatuksella, että vanha valaisin saa lähteä vaihtoon, jos sattuisi löytymään joku raikkaampi vaihtoehto tilalle. 
Kun eteeni sitten osui kirpputorilla kaunis Stockmann Ornon kattovalaisin, päätimme testata miten se sopisi olohuoneeseemme. En ole ihan vakuuttunut onko tämä "se oikea", mutta jollakin tapaa valaisin on minusta tosi kaunis ja sopii väreiltään olohuoneeseemme. 
Valaisin on minusta samaan aikaan tosi 70-lukulainen, mutta kuitenkin siinä on hyvinkin moderni twisti. 

 





 

                    Mitä mieltä olette, onko uusi valaisin liian "muovinen" meidän tyyliin? 
           Säilöimme vanhan valaisimen varastoon ainakin vielä toistaiseksi jos taas mieleni muuttuu. 

         P.s. Viimeinen kuva on mukana tässä jutussa, koska Kerttu näyttää siinä niin söpöltä <3

                                                          Aurinkoista torstaita <3

                                                                  -Pauliina
                        






sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Karjalanpiirakka talkoot


 Meillä oli tänään vähän erilainen sunnuntai. Talomme täyttyi ihanista naisista, karjalanpiirakoiden tuoksusta ja kaikista muista ihanista herkuista. Meillä oli nimittäin tänään karjalanpiirakka talkoot ja vetäjänä toimi oma ihana äitini. Äitini on perinyt karjalanpiirakoiden leipomistaidon omalta äidiltään ja minä haluaisin myöskin oppia tämän upean taidon. Varmasti jokainen joka on joskus tätä hommaa kokeillut tietää, että se ei ole ihan niin helppoa miltä näyttää. 
Rohkeasti kuitenkin tartuimme äitini opastuksella toimeen ja oli ihan mahtavaa huomata millä innolla kaikki olivat mukana, piirakoita valmistui pellille hurjaa vauhtia ja piirakoiden huumaava tuoksu sai kaikkien vatsat kurnimaan. 
Minusta oli suloista, kun kaikki piirakat olivat juuri tekijänsä näköisiä, oli pieniä ja pyöreitä, oli pitkiä ja solakoita, oli suuria ja pulleita. Kaikki kuitenkin yhtä herkullisia ja maistuvia. 
Yhdessä tekeminen on aina yhtä palkitsevaa ja ihanaa. Hiljaisuus valtasi koko kahvipöydän, kun ensimmäiset lämpöiset piirakat päätyivät parempiin suihin. 

Viimeksi kun kokoonnuimme tällä porukalla, kokkasimme thaimaalaista ruokaa. On mahtavaa, kun on päässyt tälläiseen aikaansaavaan porukkaan mukaan. Upeaa oppia uusia taitoja ihanassa seurassa. 












Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille lukijoilleni <3

-Pauliina

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Voihan vehkaparka!

Eräänä päivänä puolisoni kurvasi autolla pihaan ja huomasin heti jotakin vihreää pilkottavan auton takaikkunasta. Ajattelin ensin, että ihanaa saan kukkia. No, tavallaan sainkin. Menin ulos katsomaan mitä sieltä autosta oikein paljastuukaan ja voi itku mikä reppana sieltä ilmestyi.
Kauhistuin, että ei kai tuollainen räähkä tule meille kotiin.
Puolisoni rupesi heti innoissaan selittämään miten hänen oli pakko pelastaa tämä kasvi, kun minäkin aina haluan pelastaa kasvipoloiset kotiimme.
Puolisoni puhui kyllä ihan totta, aina kun kuulen että joku on heittämässä kasvejaan roskiin niin minulle tulee hirmuinen tarve pelastaa ne kotiini ja yrittää herättää huonossakin kuunnossa olevat kasvit henkiin.
Tämä puolisoni pelastama yksilö ei vain ollut ihan pikkuinen, vaan sillä on korkeutta jopa kaksi metriä. Ihan pikkuisesta pelastuksesta ei siis ollut todellakaan kyse.

Minun kävi kuitenkin sääliksi tuota reppanaa kasvia ja laitoin heti Facebookin  huonekasviryhmään kyselyä, että mikähän kasvi on kyseessä ja sieltä tulikin kasville heti nimi eli kysessä on Tuoksutraakkipuu.
Vaihdoin kasville heti mullat, annoin ravinteita, vettä, juttelin ja paijasin.
Toivotaan, että saamme tämän poloisen heräämään vielä uuteen kukoistukseen.
Olen tavallaan ihastunut tuohon nuokkkuvan suurilehtiseen reppanaan, se on suloinen tyyppi, joka vain selkeästi on jätetty huonolle hoidolle.





Kertokaahan jos teillä on jotakin kultaisia vinkkejä tämän kasvin pelastamiseen ja hoitoon <3

Ihanaa viikonloppua <3

-Pauliina

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Läpileikkauksia kodistamme - Osa 1

Sain hauskan haasteen Kootut murut-blogista. Ideana on kuvata kotia huoneesta toiseen eli kuvien tarkoituksena on saada käsitys miten eri tilat sijoittuvat toisiinsa nähden. Ikään kuin läpileikkauksia kodista. Minusta tämä on loistava idea, koska tälläisistä kuvista te lukijat näette parmminen miten eri tilat kodissamme sijoittuvat. Pelkästään yhtä huonetta kuvatessa ei hahmotu miten koti jatkuu kulman takana. Tässä sarjan ensimmäisessä jutussa kuvasin alakerran eteistäkeittiötä ja vierashuonetta. Toivottavasti osasin kuvata niin, että saatte edes jonkinlaisen käsityksen meidän huonejaosta.
Talomme on hieman haasteellinen kuvattava, sillä täällä todella riittää kulmia ja ovia joita on kuvatessa hankala väistellä. 


Ihanalta lasikuistilta astutaan meidän eteisaulaan ja ensimmäisenä näet "oven jota etsit" eli WC:n oven. 
Oikealla on keittiö, suoraan edessä olohuone ja vasemalla kulman takana vierashuone. Tässä eteisaulassa on kaiken kaikkiaan kuusi ovea, eli en todellakaan ihmettele miksi meillä ensi kertaa vierailevat ihmiset menevät sekaisin, siitä mikä ovi johtaa minnekin.







Keittiöstä näkee eteisaulan kautta vierashuoneeseen. Vierasuone remontoitiin alunperin meidän makuuhuoneeksi, mutta siirsimme makuuhuoneen melkein heti yläkertaa. Syitä oli monia, mutta yksi suurin syy on puolisoni kissa-allergia, jonka takin makuuhuoneen ovea piti aina pitää suljettuna ja se teki eteisestä pimeän ja makuuhuoneesta tunkkaisen, kun ilma ei päässyt vapaasti kiertämään.


 

 

Viimeinen kuva on otettu olohuoneesta eteiseen päin. Edessä näkyvä ovi vie kellariin, kellarissa ei ole tällä hetkellä mitään muuta kuin hillokellari ja lämmityshuone.
Kellarikerros on yhtä suuri kuin talomme alakerta, siellä olisi mahtavat tilat esimerkiksi kodinhoitohuoneelle ja askarteluhuoneelle. Kellari on kuitenkin tällä hetkellä siinä kunnossa, että tarvitsisimme melkeinpä lottovoiton, että meillä olisi varaa laittaa se kuntoon.
Pelkästään kellarin eristäminen olisi todella suuri ja kallis homma, ehkä meillä on jonakin päivänä aikaa ja rahaa paneutua siihen. Luulenpa, että meillä riittää puuhaa vielä pitkäksi aikaa tässä alakerrassa ja yläkerrassakin. Onneksi tässä ei ole minnekään kiire. 

Nyt lähden ulos nauttimaan upeasta auringonpaisteesta, ihanaa kun on kevät <3

-Pauliina

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ruokailutilaan uusi jalkavalaisin






Olette joistakin kuvista saattaneet jo huomatakin, että meille on tullut ruokailutilan nurkkaan  uusi lattiavalaisin. 
Muistanette meidän taannoisen huutokaupasta hankkimamme 50-luvun jalkavalaisimen. 
Niin kaunis kuin se olikin, ei se minun kovasta halusta huolimatta oikein sopeutunut meille. 
Se tuntui aina olevan ahdettuna nurkkaan, kaunis valaisin tuntui menevän ihan hukkaan, kun sille ei löytynyt paikkaa jossa sillä olisi ollut tilaa ympärillään. 
Niinpä katsoimme parhaaksi etsiä valaisimelle uuden kodin, joka onneksi löytyikin nopeasti ja siellä varmasti arvostetaan valaisinta enemmän. 

Me löysimme ruokailutilan nurkkaan minusta sinne paremmin istuvan yksinkertaisen Ariksen jalkavalaisimen. Tämä yksilö oli vaan tosi reppanassa kunnossa, siitä puutui katkaisija, johdotukset ja valaisin oli lähes kauttaaltaan saanut kosteutta ja siten myös ruostevaurioita. 
Valaisin kaipasi siis täydellisen kunnostuksen ennen käyttöönottoa. 
Valaisin oli alunperin keltainen, mutta päätimme maalata sen mustaksi, koska olohuoneessamme on sama valaisin keltaisena ja tuonne nurkkaan sopi minusta musta valaisin paremmin. 
Valaisimesta tuli kunnostuksen jälkeen kuin uusi ja minusta musta valaisin tuo mukavasti ryhtiä ruokailutilan nurkkaan. 

Olen tyytyväinen, että päädyimme vaihtamaan valaisinta. Koko nurkkaukseen tuli freesimpi fiilis. 
Tämä kevät ja aurinkoiset säät ovat saaneet hurjasti puhtia sisustussuunnitelmiin, mielessä pyörii niin paljon kaikkia ideoita, että toivottavasti ihan kaikkia ei sentään lähdetä toteuttamaan :D 

-Pauliina