Muutosten äärellä + arvontavinkki!

Olen muutaman otteeseen teille maininnutkin, että minulla on tällä hetkellä pikkuisen niin sanotusti kiire. Aika on kortilla, kuitenkin vain ja ainoastaan mukavien asioiden vuoksi.

Nyt haluan kertoa teille suurimman syyn siihen tämän hetkiseen kiireeseen. Instagramissa sen jo aiemmin tällä viikolla kerroinkin eli olen perustamassa omaa kampaamoa tänne kotikaupunkiini Harjavaltaan.

Olen asiasta samaan aikaan todella innoissani kuin myös hieman kauhuissani. Vaikka en ensimmäistä kertaa olekaan omaa liikettä perustamassa niin silti tämä kaikki tuntuu ihan hurjan jännittävältä ja ihmeelliseltä.

Hirveästi riittää hommaa, mutta toisaalta minä rakastan juuri tätä suunnittelua ja näen jo silmissäni sen kuinka ihana ja kotoisa minun kampaamostani tulee. Tulen varmasti viihtymään siellä loistavasti ja toivottavasti myös asiakkaani. Kampaamon nimeksi tuleekin Kotoisa ja aion sisustaa sen hieman samaan tyyliin kuin olen sisustanut kotimme. Eli paljon hankitaan tavaraa käytettynä ja monia juttua tuunaillaan paremmin tilaan sopivaksi. Haluan, että kampaamon tunnelma olisi todella kodin omainen ja sinne olisi kaikkien helppo tulla.

Minun olisi tarkoitus saada kampaamon ovet auki tammikuun alussa, joten nyt ei muuta kuin hihat heilumaan ja hommiin. Onneksi remontointi on meille tuttuakin tutumpaa.

 Voisin tänne blogin puolellekin laittaa sitten kuvia kampaamosta, kun saamme jotakin valmista aikaiseksi. Avasin kampaamolle jo omat Facebook-sivut, ne löytyvät täältä(klik)!

Instagram-tililläni on meneillään mahtava arvonta, yksi onnekas voi voittaa itselleen ihanat Kivikiven valmistamat pellavalakanat ja sieltä löytyy myös alekoodi Kivikiven verkkokauppaan.

Nyt toivottelen teille ihanaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa <3

-Pauliina

Se vaihtui taas..

Niin se sitten taas tapahtui, olohuoneen huonekalut pyörähtivät jälleen kerran ympäri. Pimeyden laskeuduttua kotiimme, tuntui että halusin käpertyä nurkkaan.

Ihan niin kuin kirjaimellisesti, se että sohva sijaitsi keskellä olohuonetta, ei tuntunut enää hyvältä.

Kaipasin turvallista nurkkaa, jonne kääriytyä miljoonien vilttien alle suojaan harmaudelta.

Niinpä pyöräytimme sohvan takaisin nurkkaan ja se tuntuu nyt niin hyvältä. Ehkä sitten taas, kun päivät pitenee ja valo lisääntyy pyöräytetään huonekalut taas uudelleen.

Mutta juuri nyt tämä järjestys tuntuu oikealta.

Olen selkeästi todella vaihtelunhaluinen ja se on niin ihanaa, että aina ei tarvitse ostaa mitään uutta saadakseen vaihtelua. Siksi varmasti rakastankin niin paljon tätä huonekalurallia, huonekaluja siirtelemällä saa niin helposti uuden ilmeen kotiin.

Tulen aina niin iloiseksi, kun saan meidän karvaiset ystävät samaan kuvaan. He eivät nimittäin vieläkään oikein tahdo tulla toimeen keskenään, vaikka hivenen ovat alkaneetkin toisilleen lämpenemään. Voisinkin kirjoitella ihan erikseen jutun kisujen kuulumisista.

Joskus on onni, että kirpputorille myyntiin viety esine palautuukiin kotiin. Tämä venerinen lehtihylly on nimittäin ollut myynnissä jo pariin kertaan, mutta onneksi se ei ole mennyt kaupaksi.

Sillä nyt vihdoin löysin sille paikan kotoa. Se sopii minusta hyvin tuonne olohuoneen nurkkaan, jossa oli kesällä vehreä viherkasvi. Kasvi vaan ei olisi tässä pimeässä nurkassa selvinnyt talven yli niin sille piti etsiä valoisampi paikka.

Aiemmin olohuoneeseen muuttanut tummanvihreä villamatto jäi järjestyksen muututtua auttamatta liian pieneksi ja päätin testata tätä nyt niin trendikästä mattojen kerrostamista. Minun täytyy kyllä sanoa, että kerrostaminen toimii yllättävän hyvinkin näinkin paksujen ja näyttävien villamattojen kanssa. 

Tällä tavoin aseteltuna matot ei myöskään näytä nyt liian pieniltä ja matot sitovat minusta kauniisti yhteen olohuoneen huonekalut. Olen välillä miettinyt tuon keltaisen kiikun maalamista, mutta sitten taas ajattelen, että onhan se nyt ihan mieletön katseenvangitsija meidän olohuoneessa.

Meidän suloinen Kaapo kissa vaan on alkanut järsimään keinutuolin jalaksia, joten jossain vaiheessa tuoli tarvitsee ainakin korjausmaalausta. Luulin, että ne on koiranpennut, jotaka tuhoavat huonekaluja, mutta näköjään kissat pystyvät ihan samaan.

Onkohan kissoille olemassa puruleluja? :D

Muutamia valosarjoja olen jo viritellyt sekä ulos, että sisälle. On niin ihana tulla töistä kotiin, kun piha ei näytä pilkkopimeältä. Kai sitä hiljalleen voisi alkaa virittäytyä jouluisempiin fiiliksiin, pieni lumipeite olisi kyllä omiaan luomaan talvisempaa tunnelmaa.

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille <3

-Pauliina

Ruokailutila valmistautuu talveen

Pienillä muutoksilla on joskus iso vaikutus.

Käänsimme ruokailutilan matot toisinpäin ja huoneeseen tuli kertaheitolla talvisempi tunnelma.

Tälläiset kääntömatot ovat kyllä hurjan käteviä. Kesällä vaaleapuoli antoi huoneeseen ihanaa raikkautta ja näin talviaikaan tummapuoli tuo huoneeseen kaivattua kontrastia ja syvyyttä.

Tykkään kovasti muutenkin Susanna Vennon suunnittelemista Jalpaikka villmatoista. Vaikka matot ovat aika uudet niin ne näyttävät hyvällä tavalla vanhoilta ja sopivat minusta siksi hyvin meidän 50-60-lukuisten huonekalujen kanssa yhteen. 

 Meillä on pyörinyt nurkissa muutama tyhjä taulunkehys. Asettelin kauniita taulunkehyksiä sinne sun tänne, mutta hyvää paikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Sitten keksin asettaa ne ruokailutilan kaapin päälle kasvien taustaksi ja siihen ne minusta ovatkin oikein passelit.

Tälläiset vanhat kehykset ovat minusta jo itsessään niin kauniita ja sisustuksellisia. Jouluksi ajattelin, että kehysten eteen voisi kasata jonkin kauniin jouluisen asetelman ja kehyksiin voisi viritellä vielä vaikkapa valosarjan.

Tämä marraskuu on ollut tähän asti ihan käsittämättömän harmaa ja se on kyllä luonut todellisia haasteita kuvaamiselle. Onneksi on keksitty jalusta, mutten hommasta ei kyllä tulisi yhtään mitään.

Toivotaan, että aurinkokin välillä tulisi näyttäytymään meille ja kyllä sitä jo muutenkin toivoisi vähän talvisempaa säätä. Eli laitan tilaukseen pienen pakkasen ja pienen valoa tuovan lumipeitteen.

Pahoittelen jos täällä blogissa on loppuvuodesta vähän hiljaisempaa, mulla on nyt meneillään kaikkia ihania, mutta aikaa vieviä projekteja. Kerron niistä teille vähän myöhemmin lisää, mutta tällä hetkellä toivoisin, että saisin vuorokauteen muutaman lisä tunnin.

Ihanaa isänpäivän iltaa <3

-Pauliina

Väärä ja oikea sisustustyyli!

Myönnän heti alkuun, että otsikko on todella ärsyttävä. Eihän ole olemassakaan oikeaa ja väärä tapaa sisustaa, koti on jokaiselle pyhä ja kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toiselle, että koti olisi jollain tapaa vääränlainen. Sisustusryhmissä vaan usein törmää eräänlaiseen vastakkainasetteluun, jonkun mielestä toisten kodit ovat liian värikkäitä ja sekavia ja toisten taas liian valkoisia ja värittömiä. Kuka sen edes voi määritellä mikä on kenellekin sopiva tapa asua ja sisustaa.

Olen päättänyt, että blogini olisi sellainen hyvän mielen paikka jossa käsittelen vain positiivisia asioita. On kuitenkin näitä hetkiä, kun pistää todella vihaksi ja ei enää pysty olemaan hiljaa. 

Siksi minun on hieman avauduttava tästä aiheesta, joka minua on viime aikoina ärsyttänyt todella paljon. Ilokseni tähän asiaan on puututtu myös muissa blogeissa.
Pinossa-blogin Essi kirjoitti minusta hyvin kiltteydestä, jutun voit lukea täältä(klik)!

Facebook on tosiaan täynnä toinen toistaan ihanampia sisustusryhmiä. Ryhmissä on ihana katsella ihmisten kauniita koteja ja toinen toistaan innovatiivisempia sisustusideoita. Mutta niin vain näihinkin ryhmiin mahtuu niitä mielensä pahoittajia, jotka eivät osaa olla hiljaa silloin jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Vaikeneminen tosiaan on joskus kultaa. Minusta on ihan kamala lukea kommentteja, kun toisten sisustusta ja kotia haukutaan mitä kamalimmilla tavoilla.

Se on kuitenkin jonkun KOTI! Koti on jokaiselle pyhä paikka ja minusta toisen kotia ei pitäisi koskaan arvostella ilkään sävyyn. On tietenkin eriasia, jos asukas itse pyytää mielipiteitä muilta, mutta myös silloin asian voi ilmaista kauniisti.

Satuin yhtenä päivänä myös lukemaan Facebookista Suomen kaunein koti-ohjelman sivustoilta aivan järkyttäviä haukkuja ohjelmaan osallistuneista kodeista. Minulle tuli todella paha mieli, vaikka sivustoilla ei meidän kotia haukuttukaan niin voin vain kuvitella kuinka pahalta asukkaista tuntuu.
Minusta se, että ylipäätään uskaltaa avata kodin oven vieraille ihmisille on todella rohkeaa.
Kaikki osallistuneet kodit ei todellakaan ole ollut minun makuni mukaan sisustettuja, mutta en koskaan menisi niitä haukkumaankaan, koska se on asukkaiden näköinen koti.
Ja, se jos mikä tässä ohjelmassa onkin niin hienoa, herätä siihen ajatukseen, että näinkin voi asua, WAU!
Olen varma, että myöskin meidän koti herättää monessa kauhistusta, mutta niin se menee ja pitääkin mennä! Ne ovat makuasioita ja siksi niistä ei tarvitse kenenkään mieltä pahoittaa.

Emme varmasti kaikki halua asua samanlaisissa kodeissa, syödä samaa ruokaa samanlaisilta astioilta, käydä samassa työpaikassa ja elää elämäämme saman puolison kanssa.
Erilaisuus on rikkaus ja voimavara, sitä pitää kunnioittaa.
Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta onko pakko pahoittaa toisen mieli. 

Maailma olisi meille kaikille parempi paikka, kun oppisimme kunnioittamaan toinen toisiamme.

Nautitaan kodeistamme ja eikä pahoiteta tieten tahtoen toisten mieltä.

Sisustamisen pitää olla hauskaa ja siitä pitää osata nauttia <3

Iloista uutta viikkoa kaikille!

-Pauliina

DIY - kasvivalo

Rakennettuamme kissan kiipeilypuun olohuoneen nurkkaan, minun suurelle peikonlehdelle piti etsiä uusi paikka. 

Se löysikin hyvän paikan ruokailutilan nurkasta, yksi iso ongelma tässä uudessa paikassa kuitenkin on, se on meidän asuntomme pimein nurkka. Vaikka peikko viihtyykin suhteellisen hämärissä oloissa on tämä paikka jo aivan liian pimeä. Niinpä peikolle piti virittää kasvivalo, jotta se selviäisi yli pimeän talven. Valon avulla on helppo sitten määrittää minkä verran valoa peikko saa.

Meillä ei ollut valmiina tähän tarkoitukseen sopivaa valaisinta, joten piti keksi jotain muuta. Puolisoni korjailee vanhoja valaisimia ja ostelee kirppiksiltä usein vajavaisia valaisimia, jotta saa niistä puuttuvia osia lamppujen korjaamiseen.

Tästä syystä meillä on vintti täynnä kaikenlaisia erilaisia osia, joista tällä kertaa saatiin rakennetteua mielestäni aika kaunis valaisin peikonlehdelle.

Tälläisestä sekalaisesta kasasta siis lähdettiin liikkeelle, siinä on osia kolmesta eri valaisimesta. Lopputulos on minusta silti oikein loistava. Tarvittiin vain vähän mustaa maalia, uutta johtoa, uusi katkaisija ja tietenkin niitä näpertelytaitoja. Tuosta puolisoni näpertelytaidosta, varsinkin näiden valaisimien suhteen olen kyllä todella onnellinen. Itselläni ei riittäisi taito eikä kärsivällisyys näitä rakennella ja korjata.

Tälläisissä projekteissa minusta parasta on se, että mitään ei tarvitse heittää roskiin. On ihan mahtavaa, että vanhoista rikkinäisistä valaisimista saa luotua jotain uutta ja käyttökelpoista.

Kasvivalon avulla kaunis peikonlehteni pärjää hyvin talven yli tuolla muuten niin pimeässä nurkassa. Saimme myös suoristettua kasvin, kiinnitimme tukikeppiin ohuen siiman ja siima solmittiin tiukasti kattossa olevan koukun ympärille. 

<3 Pauliina

Kerrankin reipas sunnuntai!

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille. Meillä oli pitkästä aikaa oikein touhukas sunnuntai, sain vihdoin vietyä viherkasvini suihkuun raikastumaan ja voi kauhistus, miten pölyisiä ne taas olivatkaan.

Lisäksi saimme siivottua, melkein koko piha tuli haravoitua ja leikittiin taas vaihteeksi vähän huonekalurulettiakin, tekikö se ylimääräinen tunti oikeasti sen, että päivä tuntui pitkästä aikaa kestävän ikuisuuden ja TO DO-lista pieneni oikein urakalla.

Minua ihan nauratti kuinka meidän Kaapo kissa oli taas kaikessa niin aktiivisesti mukana. 

Tuo suloinen karvainen ystävämme ei oikeasti jätä mitään puuhia huomiotta, kaikki on niin älyttömän kiinnostavaa. Kivahan se tietenkin on, että ei tarvitse yksin puuhastella, mutta kyllä välillä meinaa hermot mennä kun aina on muutama tassupari mukana menossa.

Toisaalta taas ei olisi tullut mieleenikään kuvata kasvejani kylppärissä, ennen kuin pieni suloinen avustajani tuli kuviin. Kyllä kissa vaan tekee kuvista aina mielenkiintoisempia, eikö totta?

Eilen tuli muutenkin kuvattua kotia vähän laajemmin, kun aurinko teki kodista niin upean valoisan.

Tuntui, että koko koti kylpi valossa kuin kesällä konsanaan, ihana päivä.

Tähän aikaan vuodesta ei kuvaaminen oikeastaan onnistu kuin vapaapäivinä, illat alkavat olla jo niin mahdottoman pimeitä.

Mitenhän tästä pimeästä ja kylmästä jaksosta taas selviääkään. Täytyy toivoa, että saataisiin pieni lumipeite se toisi niin paljon lisää valoa. 

Tänä aamuna, kun piha oli kauniisti kuurassa soin ensimmäisen ajatukseni myös tulevalle joululle ja mietin mitä kivaa sitä tänä vuonna askartelisin.

Joulukortit olen monena vuonna tehnyt itse, näet aikaisempina vuosina askartelemani kortit täältä ja täältä! 

Useimmiten näitä ihan muuten vaan napsittuja kotikuvia tulee jaettua vaan Instagramin puolella, mutta halusin laittaa näitä vaihteeksi tänne blogiinkin. Jos et vielä seuraa minua Instagramissa niin löydät minun tilini sieltä nimimerkillä @vintageinteriorxx. Facebook-tilini löydät täältä(klik!), Facebookkiin ja Instaan laitan aina tiedon, kun blogissa on uusi postaus.

Laitoin olohuoneen tauluseinälle roikkumaan muutama vuosi sitten vahoista lampunvarjostimista askartelemani valosarjan. Tämä valosarja on niin ihana tunnelmantuoja.

Ihanaa viikon jatkoa, toivotaan että nämä aurinkoiset säät hellivät meitä jatkossakin!

<3 Pauliina

Kalkkimaali uhka vai mahdollisuus?

Muistanette tässä taannoin huutokaupasta huutamani punaiset Askon valmistamat Marketta lepotuolit. Punainen ei ole ollenkaan minun värini ja jo tuolit ostaessani tiesin, että punaisena ne ei meillä tule pitkään säilymään. Varsinkin punainen keinonahka on minusta jotakin todella kamalaa.

Tuolien verhoiluttaminen on niin kallista puuhaa, että siihen pitää tovi säästää ennen kuin voin tuolit verhoilijalle viedä. Siksipäs päätin leikkiä vähän uhkarohkeaa ja kokeilla keinonahan maalaamista.

Näissä tuoleissa, kun ei tavallaan ole mitään menetettävää, verhoilu kun tullaan uusimaan joka tapauksessa jossakin vaiheessa.

Olen nähnyt netissä yllättävän upeita lopputuloksia kalkkimaaleilla maalatuista huonekaluista. Tästä huolimatta olin todella skeptinen siitä, että tämä kokeilu ei tulisi onnistumaan, mutta kuten sanottu ei olisi mitään menetettävääkään.

Maaliksi meille valikoitui Vintron valmistama kalkkimaali ja sävynä Madame de Pompadour. Maali oli ihan miellyttävä maalata se levittyi hyvin. Maalasimme yhteensä kolme kerrosta ja päälle levitettiin vielä kirkas vaha. 

Tässä kokeilussa kävi juuri niin kuin pelkäsin ja ajattelinkin käyvän. Kalkkimaali, kun ei veny ollenkaan niin maali halkeilee tuolin sellaisisissa kohdissa, joissa verhoilu on löysällä. 

 Lisäksi kissan kynnet irrottavat maalin erittäin tehokkaasti, eli puhdistuksesta huolimatta maali ei ottanut kunnolla kiinni keinonahkaan.

Jotakin hyvää tässäkin kokeilussa kuitenkin oli, nimittäin olen todella tyytyväinen tuolien tämän hetkiseen väriin. Eli tuolit tullaan jossakin vaiheessa verhoilemaan vaaleanroosan sävyisellä kankaalla. Ei siis muuta kuin säästämään.

Vastauksena siis tämän jutun otsikkoon sanoisin, että verhoilun maalamiseen en kalkkimaalia käyttäisi. Varmasti koviin pintoihin se on kaunis joissakin tapauksissa, mutta minun juttuni ei kalkkimaalit selkeästi ole. Meiltä löytyy nimittäin myös yksi pöytä, jonka maalasin aikoinaan kalkkimaalilla ja en ole ollenkaan tyytyväinen lopputulokseen.
Olen myös kuullut, että varsinkin perheelliset ovat katuneet seinien maalamista kalkkimaalilla. Sillä maaliin jää kaikki lika kiinni välittömästi ja sitä on mahdoton pyyhkiä puhtaaksi.
Varmasti joihinkin ei kulutukselle alttiisiin paikkoihin kalkkimaali sopii mainiosti.

Millaisia kokemuksia teillä on kalkkimaaleista, oletteko olleet tyytyväisiä?

Nyt toivottelen teille leppoisaa lauantai-iltaa <3

-Pauliina