torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannuksen kauneimmat kukkakimput

Tänään on kesäpäivänseisaus eli vuoden pisin päivä. Tänä vuonna tuntuu lähinnä oudolta, että juhannus on "vasta nyt" ja tämä outo tunne johtuu varmasti näistä upeisista kesäisistä ilmoista, joista olemme saaneet nauttia jo monta viikkoa. Monina vuosina kesä on kunnolla alkanut vasta juhannuksen jälkeen. Minä rakastan lämpöä ja aurinkoa, joten tämä tyttö on ollut ihan onnesta soikeana näistä lämpöisistä päivistä. Näissä upeissa ilmoissa on myös ollut se hyvä puoli, että puutarha ja tienvarret ovat olleet pullollaan kauniita kukkia maljakkoon kerättäväksi.
Halusin näin juhannuksen kunniaksi jakaa teille kuvia keräämistäni kimpuista.

Itse tykkään kerätä kimppuja, joissa on yhdisteltynä vähän kaikkea eli mahdollisimman runsaat ja jopa vähän sekavat kukkakimput ovat minun makuuni. En myöskään tykkää liian aselluista kimpuista, minusta kukat ovat kauneimmillaan kun ne asettelee maljakkoon mahdollisimman rennosti.
Kaikki näissä kuvissa näkyvät kukat löytyvät omasta pihastamme tai kävelymatkan päästä tienvarresta. Eli, vaikka et asuisikaan omakotitalossa niin nyt on edullinen ja hyvä aika ryhtyä oman elämänsä floristiksi ja ryhtyä tekemään kauniita kimppuja luonnonkukista kodin koristukseksi.

kimppu luonnonkukista

Riihimäen lasin narupurkkiin keräsin niittyleinikkiä, puna-apilaa, päivänkakkaraa, kurjenpolvea ja mataraa. Sekaan ujutin vielä muutaman koivunoksan tuomaan juhannusfiilistä.



Olohuoneen pöydälle keräsin puutarhassamme lähes villinä leviävää varjoliljaa, muutaman päivänkakkaran ja sekaan laitoin kaikkea vihreää mitä pihaltamme löytyi.

kimppu puutarhan kukista


heiniä maljakossa

Joskus myös yksinkertainen on kaunista, vanhaan lasipulloon kerätty heinätupsu tuo mukavasti vihreyttä saunan pukuhuoneeseen.

kimppu luonnonkukista

Makuuhuoneen yöpöydälle tein pienen kimpun kissankelloista, koiranputkesta, niittyleinikistä ja tervakukasta.

Marimekko Urna pionit

Viimeisimpänä kimppuna on ihana yksinkertainen pionikimppu. Pionit ovat niin näyttäviä, että ne ei ystäviä maljakkoon tarvitse. Tähän kimppuun yhdistin kuitenkin muutaman heinän, jotka säästin pari viikkoa sitten kukkakaupasta hankkimastani kimpusta.
Pionit näyttävät minusta aivan upeilta tässä Marimekon Urna-maljakossa, joka taitaa olla meidän ainoa uutena hankittu maljakko.
Jos pioneita ei omalla pihalla kasva niin vinkkinä, että ainakin meidän lähellä olevat Lidl,  s- ja k-kaupat myyvät kolmen kappaleen kimppuja kuudella eurolla. 

Nyt lähdemmekin tästä hakemaan juhannuskoivuja pihamme koristukseksi.

Näiden kesäisten kukkakuvien myötä, haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannuksen aikaa. Me saamme tänne ystäviä kyläilemään, en malta odottaa.

<3 Pauliina


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Nyt alkaa olemaan etupiha valmis!

Meidän etupihan kunnostusprojekti on edennyt loistavasti ja ylpeänä saan nyt esitellä teille lähes valmiin lopputuloksen. Ei kai piha nyt sentään koskaan ihan valmiiksi voi tulla. Mutta nyt olen kyllä niin tyytyväinen meidän etupihan tämän hetkiseen ilmeeseen. Kirjoitinkin tänne jo aiemmin, että rakensimme etupihalle, paviljongin lähettyville pienen vesiaiheen. Täältä löydät juttua vesiaiheen tekemisestä, tuossa jutussa mainitsinkin, että meidän olisi tarkoitus saada nurmikko pois tältä alueelta ja tilalle tulisi soraa ja pieniä polkuja.
Tältä alueelta oli nimittäin todella ilkeä ajaa nurmikkoa, tässä on niin paljon kierrettäviä istutusalueita ja puita ja pensaita. Nyt, kun olemme jo muutaman kerran ajaneet nurmikon, tämän alueen valmistumisen jälkeen niin täytyy sanoa, että tämän alueen soralle laittaminen helpotti nurmikon leikkaamista todella paljon.
Tykkään muutenkin siitä fiiliksestä minkä tälläinen rajattu alue toi pihalle. Vähän niin kuin huone ulkona. Vielä jossain vaiheessa laitamme soran sekaan liuskekivia polkumaisesti, mutta nyt jonkin aikaa ihailemme aluetta tälläisenään.




Kaivoimme alueelta ensin pois nurmikon ja rikkakasvit n. viiden sentin syvyydeltä. Sitten levitimme koko alueelle katekankaan ja kankaan päälle levitimme soraa, jonka seassa on kivituhkaa. Tälläinen maa-aines pysyy paremmin paikoillaan, kuin pelkkä sora. Kivituhka tekee pohjasta tiivimmän ja kivet ei pääse liikkumaan pois jalkojen alta. 



Sora-alueen keskelle raksensimme kohopenkin kivitiilistä. Löysin kivet tori.fin kautta ja ne oli todella paljon edullisemmat kuin jos olisi kaupasta lähtenyt kiviä hankkimaan. Kannattaa siis ehdottomasti bongailla netistä käytettyjä materiaaleja, kun suunnittelee pihanrakentamista.
Lisäksi tälläiset vanhat materiaalit istuvat paremmin vanhan talon puutarhaan, kun rakentaa vanhoista materiaaleista ei rakennelmat koskaan näytä liian uutuuttaan hehkuvilta.
Tämä kukkapenkki sijaitsee puolivarjoisalla paikalla ja istutin siihen särkyneen sydämen, malvan, syysleimun, muratin ja pari muuta kasvia joiden nimet on päässeet unohtumaan.


kohokukkapenkki

sora-alue puutarhaan

Vanhaan tontiltamme löytyneeseen valmiiksi hienosti sammaloituneeseen kaivonrenkaaseen istutimme riippapajun. 
Niin kuin kuvista näkyy niin pitkään jatkunut kuivuus, on polttanut nurmikon aika pahasti, toivottavasti pian saataisiin sateita ja nurmikko alkaisi taas kunnolla vihertämäään.



Puutarhamme yksi ihanimmista ajoista on myös käsillä, nimittäin pionit ovat juuri aloittaneet kukintansa. Pionien kukintaa odottaa aina yhtä innolla, on ne vaan niin upeita kukkia. Minun omia suosikkejani ovat kerrotut valkoiset ja vaaleanpunaiset pionit.
Olen istuttanut puutarhaamme kaikkiaan kuusi pionipuskaa ja tänä vuonna kaikki niistä kukkivat, osa ihan ensimmäistä kertaa. 
Pionien istuttamisessa on hyvä muistaa, että niitä ei saa istuttaa liian syvälle maahan. Jos pionit istuttaa liian syvälle ne usein kukkivat huonosti.

valkoinen pioni

pionit puutarhassa


Pari vuotta tämän alueen rakentemista suunnittelimme ja nyt se on sitten melkein valmis. Onneksi suunnittelimme hyvin, tämä oli helppo toteuttaa kun oli hyvät ja selkeät suunnitelmat.

Aurinkoista uutta viikkoa <3

-Pauliina

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Diy - pienen lokerikon tuunaus

Löysin kirpputorilta suloisen lokerikon, joka hetken googlailtuani paljastui Ikean Moppe-lokerikoksi. Olin kaivannut pienelle työpisteelleni tietokoneen viereen, jotakin pientä laatikostoa, jonne saisin kynät ja muun pikkusälän piiloon. Tämä lokerikko hoitaisi sen homman täydellisesti. Lokerikon ilme ei vaan ihan sellaisenaan miellyttänyt silmääni, joten päätin tuunata sitä hieman paremmin tyyliini sopivaksi. 

Ikea lokerikon tuunaus



Ihan ensimmäiseksi tässä lokerikossa minun silmiini pisti nuo kolot, jotka toimivat tässä lokerikossa vetiminä. En halunnut jättää niitä näkyviin vaan halusin laittaa laatikoihin ihan kunnolliset vetimet. 
Kolojen piilottaminen kävi helposti, kun käänsi laatikot vain ympäri.
Sen jälkeen teippailin lokerikkoon vapaalla kädellä maalarinteipillä kolmionmallisia alueita, jonka jälkeen maalasin teippaamani alueet. Käytin mintunvihreää ja vaaleanpunaista maalia, koska näitä ihania hempeitä sävyjä löytyi työhuoneestani jo valmiiksi. 
Meille oli onnekseni jäänyt säilöön, puuhaan hyvin sopivia pastellisia maalinjämiä.
Maalin kuivumisen jälkeen öljysin lokerikon unikkoöljyllä, jotta saisin käsittelemättömän venerin hieman tummemmaksi.
Vetimiksi laitoin aikoinaan kirpparilta ostamiani pitkänmallisia puuhelmiä. Vetimet jätin maalamatta, koska minusta ne tuovat tuollaisina tummina juuri sopivasti särmää tähän lokerikkoon. 

Ikea Moppe-lokerikon tuunaus

Ikea tuunaus, ikea hack

Ike Moppe-lokerikon tuunaus, Ikea hack

Ikea Moppe-lokerikon tuunaus


Pienellä vaivalla kirppikseltä löytyneestä lokerikosta tuli enemmän minun tyyliini sopiva.
Tänne saa kivasti piiloon kaiken työpöydällä seilaavan pikkusälän.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

-Pauliina

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Meillä on parveke!

Neljän vuoden odotus on päättynyt ja voin ilolla kertoa, että meillä on parveke kuistin päällä. Enää ei tarvitse yksinäisen parvekkeenoven roikkua ilmassa, eikä tarvitse pelätä, että joku menee peltikatolle kiipeilemään. Nyt siitä leijuvasta ovesta voi astella juomaan aamukahvia ja nauttia upeista kesäaamuista. Voi tätä onnea. Kerroin teille jo aiemmin, että ollaan oltu todella ahkerina ulkohommissa ja tämä parveke oli yksi meidän isoista projekteista. Valitettavasti tälläiset suuret projektit ovat vieneet ajan myös rakkaalta harrastukseltani, bloggaamiselta.
Onneksi nyt alkaa pihahommat olemaan tältä kesältä valmiina ja voi taas keskittyä kaikkii muihinkin ihaniin asioihin. 

Meidän talossa oli parveke, kun tänne taloon muutettiin, mutta jouduimme purkamaan kuistin kokonaan maan tasalle asti, joten silloin luonnollisesti jouduimme luopumaan hetkellisesti myös parvekkeesta.
Syitä siihen miksi siihen meni neljä vuotta, että saimme rakennettua parvekkeen uudelleen on monia, mutta suurin syy oli meidän julkisivuremontti. Halusimme saada talon kokonaan rapsuteltua maaleista ja saada uusi maali pintaan, se tuntui tärkeämmältä kuin parvekkeen rakentaminen.
Talomme kuitenkin näytti olevan vähän niin kuin suu mutrulla ilman parveketta, tuntui että ryhti ja iloisuus puuttui. Nyt, kun kuistin päällä on taas parveke, tuntuu että koko talosta tuli ryhdikkäämpi ja ilmeikkäämpi.


En ollut huomannut nyt napsaista yhtään kuvaa ennen parvekkeen rakentamista, joten nyt saatte kauhistella tälläistä lumikuvaa keskellä kesää. Mutta eikö vain parvekkeella olekin valtava vaikutus koko talon ulkonäköön? 

Parvekkeen kaiteiksi käytimme samat metalliset neliöt kuin siinä oli aiemminkin, mutta muuten kaiteet ovat rakennettu puusta. Minusta on kiva, että parveke näyttää aika samalta, kuin se näytti aiemminkin. 
Ensi kesänä parveke vielä saa pintamaalin pintaansa, mutta muuten parveke todellekin on nyt viimein valmis.




Parveke on sisustettu paria uutta koria lukuunottamatta täysin kierrätyslöydöillä. Tuolit löysimme Porin patakirppikseltä neljän euron kappalehintaan. Ihan mieletön löytö, varsinkin kun tuolien runko on metallia ja istuinosa muovia, ovat tuolit myös säänkestäviä. Pöytä rakennettiin vanhasta metallijakkarasta ja vanhan puupöydän kannesta. Jakkara eli nykyinen pöydänjalka maalattiin mustalla akryylisprayllä ja pöydän kansi maalattiin haalean mintunvihreäksi, koska meille oli jäänyt sopivasti minttuista maalia yli muista projekteista. 



Parvekkeen toisen päähän tein kukkaistutuksen vanhaan talomme autotallista löytyneeseen suureen puulaatikkoon. Laatikkon rakennettiin ensin valepohja, jotta multatila eri olisi liian suuri ja syvä.
Vanhoihin sinkkiämpäreihin istutin laventelipuskat, jotka tuoksuvat niin ihanalta.




Parvekkeen toiseen päätyyn teimme "day bedin" vanhasta hetekasta. Heteka oli aiemmin kulahtaneen ruskea, mutta maalasimme sen mustalla akryylisprayllä. Minusta musta väri saa hetekan näyttämään paljon tyylikkäämmältä. Hetekan päälle laitoimme ohuen patjan ja räsymaton, tässä on niin ihana makoilla ja nauttia aurinkoisista säistä.

vanha heteka


Vanhaan suureen lasipulloon laitoin kuivuneen omenapuunoksan ja siihen saatiin hienosti aseteltua valosarja, joka on antaa parvekkeella iltaisin aivan ihanan tunnelman.

parvekkeen sisustaminen

parvekeen kierrätysisustus

parvekkeen sisustaminen

parveke vanhaan taloon

Taas on yksi iso ja pitkään hautunut projekti saatu päätökseen ja voitte varmaan arvata miten onnellinen nyt olen. Ollaan nyt vajaan viikon ajan saatu nauttia aamupala parvekkeella. Tämä talomme itäpuolella sijaitseva parveke on ihan täydellinen paikka aamupalle, varsinkin aurinkoisina aamuina joita nyt on todellakin riittänyt ja toivottavasti riittää jatkossakin.

Ihanaa viikon jatkoa <3

-Pauliina


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Meidän uusi perheenjäsen!

Moni teistä sen varmaan jo tietääkin, että meille on muuttanut uusi suloistakin suloisempi perheenjäsen, hänen nimensä on Kaapo. 
Olin katsellut pieniä kissanpentuja jo parin vuoden ajan, mutta ajattelin, että kissanpennun hankkiminen olisi ollut liikaa meidän vanhalle Lucia-kissallemme.
Nyt, kun jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja Lucia oli päästettävä kärsimyksistään.
Ajattelin, että nyt jos koskaan meillä olisi tilaa uudelle perheenjänelle, varsinkin kun meidän Kerttu kissa otti todella raskaasti Lucian poismenon. Kerttu vaikutti jatkuvasti etsivän ystäväänsä ja oli kaikin tavoin apaattisen oloinen. Ruoka ja leikki ei enää maistunut entiseen malliin.
Uusi perheenjäsen toisi varmasti piristystä meille kaikille ja nyt täytyy todeta, että oikeassa olin. Vaikka uusi kissa ei tietenkään tuo Luciaa takaisin, ei koti enää tunnu niin hiljaiselta ja ankelta, kun saa seurata Kaapon touhuja.


En ole koskaan aikaisemmin ottanut kissanpentua, olen aina aikaisemmin halunnut antaa kodin kotia vailla oleville aikuisille kissoille.
Pennut, kun yleensä löytävät paremmin kodin kuin vanhemmat kissat. Nyt halusin kuitenkin ottaa pennun, halusin päästä seuramaan kissan elämää ihan alusta saakka. Löysin netistä myynnissä olevia brittiläisen lyhytkarvan pentuja, jotka olisivat juuri luovutusikäisiä ja kaiken lisäksi pennut asustelivat ihan kotimme lähettyville. Päätimme siis lähteä katsomaan minkälaiset tyypit, olisivat kotia vailla. Pentueessa oli vielä kolme vapaata pentua ja niistä tämä Kaapo-herra kiinnitti kyllä heti meidän huomion. Niinpä lähdimme kotiin tämä suloisen kissanpennun kanssa.
Tiesin, että kissanpennun kanssa ei tule tylsää hetkeä. En kuitenkaan osannnut varautua siihen, kuinka paljon sitä menoa ja meininkiä pienen kisuvauvan kanssa oikein riittääkään.

Brittiläinen lyhytkarva

Kaapo on yllättänyt energisyydellään meidät kaikki, Kerttu vielä hieman varauksella suhtautuu tähän uuteen tulokkaaseen. Taitaa Kaapon leikit olla vielä hieman rajuja Kertulle. Ruokakupilla uudet ystävykset kuitenkin syövät sulassa sovussa. Pieni Kaapo on niin hurjan kiinnostunut Kertusta, mutta Kerttu ei oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Onneksi Kerttu on luonteltaan niin lempeä, että ei ole hermostuksissaan kuitenkaan Kaapolle mitään pahaa halunnut tehdä. Kerttu vaan lähtee toiseen huoneeseen jos Kaapon leikit yltyvät liian rajuksi.
Uskon, että ajan kanssa näistä kahdesta tulee vielä ylimmät ystävät. 

kissa nukkuu

kuisti




brittiläinen lyhytkarva

brittiläinen lyhytkarva




Tämä suloinen nuorimies on todella sulattanut sydämeni, olen aivan rakastunut tähän suloiseen pieneen kissaan. Kaapo on kova kehräämään ja puskemaan jalkoja. Kynsiään hän ei onneksi meihin ihmisiin halua käyttää. Raapimapuuta osaa raapia hienosti ja enimmäkseen leikkii omilla leluillaan. 
Huonekalutkin ovat saaneet olla suurin piirtein rauhassa, ainoastaan pitkät verhot piti nostaa ylös niissä oli aivan liian ihanaa kiipeillä, Kaapo ei oikein ymmärrä miksi hänelle niin suututaan kivasta kiipeilyleikistä. Laatikolla Kaapo osaa käydä hyvin ja ruoka maistuu.
Viime viikolla kävimme ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä, kun Kaapo sai rokotukset. Eläinlääkärikin oli aivan hurmioitunut tästä suloisesta otuksesta. Sydänäänien kuunteleminen vain osoittautui mahdottomaksi, kun Kaapo kehräsi koko eläinlääkärireissun ajan niin kovaäänisesti.
Kaapo on kaikinpuolin hurmaava pieni kissa, jonka kanssa saamme viettää varmasti vielä monia mielenkiintoisia hetkiä. 

Mukavaa uutta viikkoa <3 

-Pauliina