Kirppikseltä kotiin kannettua!

Oli ihana huomata, että edellisen jutun ruokakomero sai niin innostuneen vastaanoton. Olen nimittäin siitä itsekin aivan innoissani. Olen nyt yrittänyt, aina kirppiksellä käydessäni metsästää sinne sopivia kannellisia koreja ja astioita, jonne saisin säilöttyä ruokatarvikkeita.
Harvoinpa sitä vaan löytää juuri etsimäänsä, mutta en millään haluaisi käydä ostamassa kaupasta uusia koreja, joten ei auta muuta kuin metsästää niitä ahkerasti.
Muuten olenkin ollut viime aikoina varsin maltillisella mielellä kirppiksillä ja mukaan on tarttunut yllättävän vähän uusia aarteita. Tänään kuitenkin raahasimme kotiin yhden todella painavan ja raskaan esineen, siitä palaan hieman myöhemmin, kun saamme sen putsattua ja puunattua.

Nyt esittelyyn pääsee vähän pienmpiä ja ennen kaikkea kevyempiä löytöjä.

Kokemäen Tuohitorilta nappasin matkaani kauniin vihreän maljakon. Olin aikaisemmin löytänyt kulhon tätä samaa sarjaa, Minusta näissä on niin upea tummanvihreä väri. Maljakolla oli hintaa 2,4 euroa, joten eipä tämä hankinta tehnyt myöskään suurta lovea lompakkoon.

Tänään löysin Porin kontista hauskan jopa aika villin värisen ryijyn, sitä aikani hypisteltyä ajattelin, että ryijy voisi näyttää aika hauskalta ja boheemilta meidän keltaisen keinutuolin edessä. 

Siihen sen sitten pläjäytin viininpunaisen rahin alle, nyt ei ainakaan puutu väriä tästä nurkkauksesta. En tiedä alkaako väriä olemaan jopa liikaakin, mutta jotenkin näin syksyn tulle huomaan, että kaipaan kotiini hieman boheemimpaa ja eräällä tavalla vähän villimpääkin tyyliä.

Varsinkin olohuoneeseen kaipaan paljon lämmittäviä materiaaleja, tyynyjä, vilttejä ja mattoja ei voi koskaan olla liikaa <3 

Maksoin tästä ryijymatosta kahdeksan euroa.

Porin patakirppikseltä nappasin mukaani viisi ihanaa rottinkista henkaria viidellä eurolla. 

Minusta nämä ovat ihan mielettömän kauniita ja kaikenlisäksi käytännöllisiä, koska nämä eivät kolise ärsyttävästi toisiaan vasten.

Kuistille löysin Espoon kierrätyksestä ihanan tuikkulyhdyn. Meidän pikkuisen Kaapo kissan tultua taloon, emme ole kauheasti viitsineet polttaa kynttilöitä ilman liekkiä suojaavaa lyhtyä. Ettei meidän pikkuinen polttaisi viiksiään ja nenäänsä, ehkä sitten kun hän tuosta vähän kasvaa voidaan niin voidaan miettiä asiaa uudelleen. Lyhdystä maksoin kahdeksan euroa.

Espoosta matkaani lähti myös kaunis villainen syksyn sävyissä hehkuva oranssi tyynynpäällinen. Tämä tyynynpäällinen kustansi kaksi euroa.

Loppuun vielä ihana kuva Kaaposta, hän on telkkarissa, jee! Ei hän vielä siellä ole nukkunut, mutta sentään on käynyt testaamassa. Kaapo on aina siellä missä mekin, hän on niin seurallinen ja ihmisriippuvainen kisuli. Miedän pitäisi varmaan siirtää tuo telkkari sohvan viereen niin Kaapo malttaisi siellä ottaa nokoset.

Ihanaa tiistai-iltaa <3

-Pauliina

DIY - Ruokakomero

Pitkäaikaisesta haaveestani tuli totta, sain nimittäin ihanan vanhaan taloon niin täydellisesti sopivan skafferin eli ruokakomeron. Täydellinen paikka säilöä keittiön kuiva-aineet.

Tälläisestä kaapista nimittäin näkee heti mitä kaikkea siellä on, laatikoista ja keittiön pienistä kaapeista on vaikea kaivella tarvitsemaansa.

Voiko keittiössä olla mitään täydellisempää kuin ruokakomero. Jo pari päivää tämän kaapin valmistumisen jälkeen voin vain todeta, miksi emme ole tätä aikaisemmin rakentaneet.

Minä rakastan tätä kaappia, vaikka ihan kaikkea ei olla vielä edes saatu tänne kaappiin järjesteltyä niin tiedän, että tämä tulee olemaan meille suuri arjen helpottaja.

Tämä kaappi on myös taloudellinen ratkaisu, sillä meillä on keittiössä yksi alakaappi ja se on ollut meidän suurin virheemme keittiöremontissa. Alakaapista on nimittäin todella raivostuttava kaivella tavaroita, kaapiin uumeniin hautautuu aina yhtä ja toista mätänemään.

Enkä tiedä mitään kamalampaa, kun heittää pois vanhoiksi menneitä ruokia, se todella suututtaa minua.

Uskoisin siis, että ruokakomeron myötä pääsemme eroon tästäkin ongelmasta. Keittiön alakaappiin voi sitten säilöä harvemmin käytettäviä pannuja ja kattiloita.

Mitä tästä siis opimme, älkää koskaan laittako keittiön alakaappeja tai jos laitatte niin siihen kaapiin kannattaa asentaa ulos vedettävä kärry. Ulos vedettävät laatikostot ovat paljon kätevämpiä jos minulta kysytään.

Syy miksi aikoinaan päätimme yhden kaapin keittiöön laittaa oli, että saimme tämän kaapin ylähyllylle piiloon yhden keittiön rumiluksen eli mikron.

Mutta nyt kuvia tästä meidän uudesta ihasta skafferista <3

Olimme onneksi säilyttäneet näitä talostamme purettuja vanhoja komeron ovia, koska meidän talon kaikki ovet ovat tälläisiä lakattuja puu-ovia niin minkään muunlainen ovi ei olisi ollut niin täydellinen ruokakomeron oveksi. 

Ruokakomeron seinät on puupaneelia ja ne on maalattu samalla mintunsävyllä, kuin ruokailutilan seinät eli sävy on Tikkurilan G370. Ruokailutilasta löydät kuvia täältä(klik!)

Skafferiin on asennettu valaisin, joten myös pimeän tultua sieltä näkee kaivella tarvitsemaansa.
Keittiömme tuntuu jostain syystä nyt paljon valoisammalta ja raikkaammalta kuin aikaisemmin. Johtunee ehkä tuosta ihanasta mintunsävystä.
Nyt pitää vielä metsästää kirpputorilta koreja ja kannellisia rasioita, että saamme ruokakomeron vieläkin toimivammaksi.

Nyt toivottelen teille leppoisaa sunnuntaita. Tänään on niin kaunis ja aurinkoinen ilma, että taidan tästä lähteä laittamaan pihaa ja puutarhaa syyskuntoon.

<3 Pauliina

Haaveilua tulisijasta

Meidän talo on ollut jo rakennusvaiheessa aikaansa hienosti edellä(valitettavasti), eli meidän talon asuinkerroksissa  ei ole ollut koskaan tulisijoja. Vuonna 1948, kun talomme on valmistunut ei ole ollut mitään hienompaa keksintöä kuin vesikiertoinen keskuslämmitys. Sanomattakin on varmasti selvää, että tämä asia oli yksi suurin miinus meidän talossa. Vieläpä, kun tällä hetkellä talomme lämpenee öljyllä, en voi mitenkään olla tyytyväinen talomme tämän hetkiseen lämmitysjärjestelmään.

Olen aina haaveillut pönttö- tai kaakeliuunista. Paitsi, että ne ovat järjettömän kauniita, ne myös varaavat lämpöä todella hyvin. Ja, onhan puun tuoma lämpö aivan erilaista kuin patterien lämpö.

Sellainen kunnolla lämpöä varaava tulisija tullaankin varmasti jossakin vaiheessa taloomme rakentamaan. Täytyy vain olla hieman euroja taskussa ennen kuin varaavan takan rakentaminen on mahdollista.

Onneksi meillä on sentään suuri savupiippu talossa ja siinä on vapaita hormejakin. Meiltä löytyy nimittäin kellarista suuri leivinuuni ja puuhella, mutta eipä niistä siellä paljon iloa ole.

Aikoinaan on ilmeisesti ollut enemmän käyttöä niin sanotulle apukeittiölle.
Tällä hetkellä meidän talon kellari muistuttaa kuitenkin enemmän rakennustyömaata, kuin mitään sellaista paikkaa jossa haluaisi aikaansa viettää.
En näe mitään järkeä siinä, että rakentaisimme kellariin mitään hienoja tiloja, koska meillä on tässä talossa neliöitä jo muutenkin ihan  omiksi tarpeiksi.

70-luvulla talomme keittiöön on asennettu puuhella, joka on siis tällä hetkellä ainoa asuinkerroksissa oleva  tulisija. Sekin alkaa olemaan jo aika heikossa kunnossa ja on ehdottomasti uusittava jossakin vaiheessa. Eikä nykyisen Leino-lieden ulkonäkökään miellytä minua hirveästi, jotenkin siinä on liian 80-lukulainen ulkonäkö. Johtunee, ehkä myös siitä, että minun lapsuudenkodissani oli juuri tälläinen puuhella. Lapsuudenkotini oli rakennettu 80-luvulla, sen ajan arkkitehtuuri ei yleisestikään oikein puhuttele minua.

Keittiön puuhellan tilalle haaveilen matalaa pönttöuunia, jossa on liesitaso päällä. Siinä saisi kätevästi tehtyä ruokaa ja se myös varaisi lämpöä enemmän kuin perinteinen puuhella.



Tänään tuntuu niin syksyiseltä, sadepisarat pirskovat vettä ikkunoihin ja ulkona tuntuu kolealta.
Taidamme siis tehdä syksyn ensimmäiset tulet puuhellaan ja keittää jotakin lämmintä juotavaa.
Nyt voi hyvällä mielellä fiilistellä sisällä, olla suojassa syksyn sateelta.

Rentoa lauantaita <3

-Pauliina

Samettia olohuoneeseen!

Löysin kirpparilta lisää samettia olohuoneeseemme tai siis tällä hetkellä tämä uusi rahi on ainoa samettinen asia siellä, mutta talveksi olohuoneen ikkunaan pääsee taas pari vuotta sitten hankkimani tummanvihreät samettiverhot.

Tämä samettinen rahi hieman hämmentää minua, minähän inhoan punaista, miksi ihmeessä sitten ihastuin tähän tumman viininpunaiseen rahiin. Onko punainen väri taas hiipimässä kuin varkain kotiini. Minulle oli nimittäin yli kymmenen vuotta sitten todella vahva punainen vaihe ja sen jälkeen en sietänyt tummanpunaista enää missään.

Mutta katsokaa nyt miten upelta tälläinen viininpunainen näyttää jopa keltaisen keinutuolin kaverina. Olen aivan rakastunut tähän rahiin ja onhan tämä myös todella monikäyttöinen, kun rahin päälle asettaa pienen tarjottimen se toimii pöytänä. Parasta tässä rahissa kuitenkin on, että tuossa kiikkutuolissa on nyt huomattavasti ihanampi istuskella, kun jalat saa nostettua ylös.

Toin keinutuoli eteen räsymaton, kun jotenkin tuntuu, että syksyllä on ihanampi astella mattojen päälle kuin paljaalla melko viileältäkin tuntuvalla puulattialla. Tähän keinutuolin eteen haaveilen paksusta ja värikkäästä itämaisesta matosta. Täytyy pitää silmät auki jos löytyisi joku ihana vaihtoehto.

Onko teillä jotakin inhokki väriä, johon olettekin yllättäen uudelleen ihastuneet?
Minulle itselleni oli aika järkytys, kun kuulin että Pantonen tämän vuoden väri on violetti. Violetti on nimittäin ehkä se kaikista viimeisin väri, jonka osaisin nähdä omassa kodissamme, mutta ehkä vannomatta paras tässäkin asiassa. Koskaan ei voi tietää, mikä väri sitä seuraavaksi silmää miellyttää.

Ihanaa, kun syksyn värit alkavat hiljalleen hiipiä sisustukseen. Jotenkin iltojen pimetessä sitä alkaa kaipaamaan tummempaa värimaailmaa sisällekin.
Mielettömän upean ja lämpimän kesän jälkeen, tämä syksyn tunnelmointi tuntuu ihan mielettömän ihanalta. Tuntuu niin turvalliselta käpertyä sohvan nurkkaan teekupin kanssa, sytyttää muutama kynttilä palamaan ja vaan olla.
Syksyllä tuntuu, että ei ole kiire minnekään, on aikaa rauhoittua <3

Siispä tervetuloa ihana, rauhallinen syksy <3

-Pauliina

Sisustusinto vs. ekologisuus - 10 vinkkiä ekologisempaan tapaan sisustaa!

Eräs lukijani esitti minulle loistavan kysymyksen, kysymys kuulu: Koenko syyllisyyttä sisustamisen takia eli tuleeko minulle ostoskrapula uusien hankintojen tekemisestä. Vastaus tähän on kyllä tulee, ainakin jos hankin jotakin uutena kaupasta. Ekologisuus on minulle todella tärkeä asia ja pyrin aina miettimään sitä asiaa,  tehdessäni uusia hankintoja. Siksi aina uusia hankintoja tehdessäni mietin tarkkaan tuotteen alkuperää ja tuotteen valmistamisen vaikutuksia ympäristölle. 

Pyrin myös tekemään pitkäaikaisia ja kestäviä hankintoja. Varsinkin suurissa asioissa kuten huonekaluissa. Huonekaluthan meillä ovatkin oikeastaan sohvaa ja sängyn patjoja lukuunottamatta hankittu käytettyinä ja siihen pyrin jatkossakin. Sängyn patjat, peitot ja tyynyt ovat sellaisia, joita en itse halua ostaa käytettynä.
Tuotteen valmistusmateriaalit on myös hyvää pitää mielessä, kannattaa esimerkiksi suosia pellavaa, koska pellavan tuottaminen on paljon ekologisempaa kuin puuvillaan.

Aina, kun hankkii uutta tavaraa kannattaa panostaa laatuun ja ajattomuuteen.
Monet meilläkin olevat vanhat puiset kaapit ovat jo yli 60-vuotta vanhoja ja silti ne ovat edelleen täysin käyttökelpoisia ja kauniita. Vanhoja huonekaluja kannattaa huoltaa, jotta ne pysyvät kauniina. Itse öjyämme ja puhdistamme lakatut huonekalumme säännöllisin väliajoin Puuni-nimisellä huonekalujen kiillotusaineella.

Huomaan nykyään lähes ahdistuvani kaupoissa, jotka ovat pullollaan tavaraa. Kaikenlaista halvalla valmistettua krääsää, jota on tavallaan helppo ostaa kodin piristykseksi. Edullista tavaraa, jonka voi laittaa kiertoon kun siihen kyllästyy. Tälläinen ostoskäyttäytyminen ahdistaa minua ja en itse hanki tälläistä "kertakäyttö sisustustavaraa" kotiini oikeastaan koskaan. Meidän kaikki kynttilänjalat, koriste-esineet, kipot ja kupit yms. on kirpparilta hankittuja.



Sitten jos tullaan siihen, että voiko sisustaminen ja jatkuva kodin laittaminen olla koskaan täysin ekologista niin ei varmastikaan voi. Mutta siihen voi vaikuttaa, kuinka suuren hiilijalanjäljen kukin omilla valinnoillaan tänne jättää. Käyttääkö remontoimisessa aitoja materiaaleja esimerkiksi puuta, paperia, luonnonöljyjä vai käyttääkö muovia sisältäviä rakennustarvikkeita.
Markkinoilla on nykyään niin paljon valinnanvaraa, että on todella helppo tehdä kestäviä valintoja myös tässä asiassa.
Kirpputoreilla kannattaa kierrellä ahkerasti, koska silloin silmä kehittyy ja oppii löytämään ne omaan kotiin sopivat aarteet sieltä kaiken rojun joukosta.

On puhuttu paljon niin sanotusta "hitaasta sisustamisesta," se kuvaa minusta loistavasti sitä, että sisustuksen niin kuin ei monen muunkaan asian kanssa kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Jos esimerkiksi haaveilee jostain arvokkaammasta designklassikosta, kannattaa siihen säästää ahkerasti, vaikka siihen menisi vuosia. Ei kannata mennä kauppaan ja ostaa tilalle jotakin "ihan kivaa." Koska se ihan kiva ei luultavasti tule koskaan jäämään, edelleen vaan haaveilee siitä alkuperäisestä ihastuksen kohteesta.

Kymmenen vinkkiä ekologisempaan tapaan sisustaa:

• Hanki aidoista luonnonmateriaaleista valmistettuja tuotteita, suosi villaa, puuta, kiveä ja pellavaa.
• Käytä myös remontoidessa luonnonmateriaaleja, vältä muovia sisältäviä rakennusmateriaaleja.
• Kunnosta ja tuunaa vanhasta uutta.
• Pidä huolta vanhoista huonekaluista.
• Pyri ostamaan käytettyä, aina kun se on mahdollista.
• Älä tee hätiköityjä hankintoja, säästä ja puntaroi uusien ostoksien kohdalla.
• Satsaa laatuun! Ärsyttävä sanonta, mutta köyhän ei tosiaan kannata ostaa halpaa krääsää. 
• Trendien perässä ei kannata juosta, on tärkeää löytää se oma tyyli, mistä juuri sinä tykkäät, silloin ei tarvitse olla koko ajan hankkimassa uutta sisustustavaraa.
• Vaihda huonekalujen ja tavaroiden paikkoja, jo sillä saa usein kaivattua muutosta.
• Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä. Kierrätä kaikki itsellesi tarpeeton, niistä voi olla iloa jollekin toiselle ja saatat siinä samalla saada rahaa hankkia itsellesi, jotakin mistä olet pitkään haaveillut.

Tärkeintä sisustamisessa on, että viihdymme omassa kodissamme. Kodista pitää osata nauttia ja koti pitää rakentaa itselle ei kenellekään muulle. Vaikka itsekin kuvaan kotiamme muiden katseltavaksi, ei minulle ole merkitystä tykkääkö tästä joku muu. Vain sillä on väliä, viihtyykö asukkaat omassa kodissaan, se on kaikista tärkeintä.

Kirjoitin viime syksynä kymmenen vinkkiä, kuinka sisustaa minibudjetilla. Jutun löydät täältä(klik!)

Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja nautitaan kodeistamme <3

-Pauliina

Korkkia työhuoneeseen

Olen pikkuhiljaa saanut sisustettua työpistettäni kodikkaammaksi ja toimivammaksi. Minulla on pienen pieni työpöytä meidän vierashuoneen nurkassa. Työpöydän viereen kunnostimme vanhan kaapin ja siinä onkin todella paljon säilytystilaa. Kaapin päälle tuunasin jo aiemmin pienen lokerikon, jonne saa hyvin säilöön kaikkea pientä tavaraa. Nyt tuunasin lokerikon kaveriksi vanhan korkkitaulun. Korkkitauluun saa esille söpöjä kortteja ja nyt, kun se sai maalia ylleen on se oikein soma myös ihan tyhjänäkin.

Jos tykkää yksinkertaisemmasta tyylistä niin korkkitaulun voi maalata täysin yksiväriseksi ja yksi vaihtoehto on myös virittää reunoihin narut, joihin saa sitten pujotettua muistilappuja tai mitä nyt ikinäkään tälläisessä taulussa haluaakaan esillä pitää.

Tältä korkkitaulu näytti aiemmin. Reunat oli maalattu vaaleansiniseksi ja sellaiseksi ne sai jäädäkin. Vaaleansininen sopii hyvin vaaleanpunaisen ja mintunvihreän kaveriksi. 

Työpisteen viereen löysin jo aiemmin kesällä kauniin rottinkisen lehtitelineen. Löysin telineen Reposaaren avoimet pihat-tapahtumasta. Lehtiteline vaihtoi omistajaa vaivaisella 50 sentin kolikolla.

Ihana löytö, minusta tämä teline sopii niin kauniisti työpisteeni tyyliin. 

Korkkia päätyi myös työpöydälle. Olin jo tovin metsästänyt sopivaa hiirimattoa, mutta jotenkin mikään ei vaan miellyttänyt silmääni. Ajattelin jo, että askartelen hiirimaton nahasta. Mutta löytäessäni tuon vanhan korkkitaulun kirpparilta, keksin että eikö korkki sopisi myös hiirimatoksi. Ja, sopiihan se aivan loistavasti, hyvin toimii hiiri tässä korkin päällä. Ehkä tämä ei ole kaikista ergonomisin vaihtoehto, mutta en kuitenkaan vietää useita tunteja koneen äärellä, niin uskon pärjääväni tällä hiirimatolla hyvin. Ainakin tämä vaihtoehto viehättää minun silmääni.  Hiirimattona toimii siis tällä hetkellä ihan perinteinen korkista valmistettu pannunalunen.

Täältä (klik!) näette lisää kuvia tästä vierashuoneen ja työhuoneen yhdistelmästä. Olen saanut pidettyä tämän työhuoneen ihmeellisen siistinä, suurin syy siihen lienee tuo kunnostamamme suuri kaappi. Kaappiin mahtuu hyvin kaikki työhuoneessa oleva tarpeellinen tavara.

Kyllä hyvät säilytystilat ovat tärkein asia jos haluaa pitää paikat siistinä.

Mukavaa tiistai-iltaa!

<3 Pauliina

Kuka minä olen...

Ajattelin hieman kertoa teille minusta itsestäni ja syitä siihen miksi kirjoitan blogia. En ole aikaisemmin juurikaan kertonut mitään itsestäni, olen ajatellut, että sisustusaiheisessa blogissa pitää pysyä tiukasti sisustuslinjalla. Huomaan kuitenkin usein ilolla lukevani muiden blogeista myös tarinaa kirjoittajan takana. Tästä syystä voinen olettaa, että myös te lukijani voisitte haluta kuulla minusta lisää. Ihania kysymyksiä esitittekin minulle edelliseen postaukseen ja kysymyksiä saa esitää jatkossakin. Tässä postauksessa vastailen nyt vain pienen murto-osaan, mutta vastailen muihin kysymyksiin myöhemmin.

Olen tänä vuonna 38 vuotta täyttänyt kirpputoreihin ja vintageen hurahtanut nainen. Olen syntynyt Satakuntalaisessa pikkukaupungissa, josta muutin 16-vuotiaana Poriin ja sieltä opiskelujen jälkeen Helsinkiin. 

Porissa opiskelin parturi-kampaajaksi ja kosmetologiksi. Helsingissä olin ensin pari vuotta palkkatyössä ja vuonna 2002 perustin oman kampaamon yhdessä kollegani kanssa.

Liikettä ehdin pitämään vähän reilut kymmenen vuotta. Olen aina rakastanut työtäni ja toimin myös nykyisessä asuinpaikassani parturi-kampaajana. Tosin Helsingistä muuton jälkeen olen tehnyt neljä päiväistä työviikkoa, sillä yksi syy muuttoon oli, että halusin leppoistaa elämänrytmiäni.
Helsingissä asuessani tein jatkuvasti liikaa töitä ja tuntui, että muille mieluisille asioille ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Nyt jää aikaa muillekin itselle tärkeille asioille ja olen löytänyt uusia ihania harrastuksia, kuten valokuvaamisen ja bloggaamisen.
Mieleisistä harrastuksista saa valtavasti energiaa myös töissä jaksamiseen. Toki nykyään on rahaa käytössä aikaisempaa vähemmän, mutta minun mielestäni vapaa-aika korvaa rahan ihan mennen tullen.

Aloitin bloggaamisen joulukuun lopussa vuonna 2015, eli tänä vuonna tulee kuluneeksi kolme vuotta blogini perustamisesta. Olin blogin aloittamista ennen jo reilut pari vuotta kuvaillut kotiamme ja aarteitani Instagramiin nimimerkillä vintageinteriorxx. Monet minua siellä seurailleet toivoivat, että kirjoittaisin myös blogia. Ilmeisesti meidän remonttiprojektit ja kirppislöytöni kiinnostivat ihmisiä. 

Olin asiasta todella otettu, mutta ajattelin että ei minulla riittäisi rahkeita blogin pitämiseen.

En osaisi kirjoittaa tarpeeksi hyvin eikä valokuvani olisi tarpeeksi upeita.

Sitten ajattelin, että minulle tekisi hyvää asettaa itselleni haasteita ja mennä pois mukavuusalueeltani.

Eihän sitä voi oppia hyväksi kirjoittajaksi ellei rohkeasti vain ala kirjottamaan eikä sitä myöskään voi oppia hyväksi valokuvaajaksi ellei vain ala kuvaamaan.

Ei pitäisi aina ajatella, että enhän minä osaa, pitäisi ajatella että minä opin.

Aika harva meistä on saanut synnyinlahjana tälläisiä taitoja lähes kaikki pitää opetella, siksi uskon, että ihminen pystyy mihin vaan, kun vain halua ja tahtoa riittää.

Olen aina rakastanut vanhoja huonekaluja ja tavaroita, mutta rakkaus niihin syventyi valtavasti, kun ostettiin nykyinen talomme. Ehkä se, että ympäristö on juuri täydellinen vanhoille tavaroille ruokkii niiden keräämistä ja toki myös se, että tänne muuton jälkeen on ollut enemmän aikaa kierrellä rompetoreja yms. Täällä läntisessä Suomessa järjestetään myös todella paljon huutokauppoja ja moni vanhoista huonekaluistamme onkin huudettu huutokaupasta melkeinpä pilkkahinnalla. Helsingissä hintataso tahtoo olla lähes poikkeuksetta melko korkea.
Taloon muuttaessamme tuntui, että lähes kaikki vanha viehätti. Innnostuttiin keräämään vahoja peltipurkkeja, mutta sittemmin olemme luopuneet lähes koko peltipurkki kokoelmasta. Vain oikeasti käytössä olevat purkit saivat jäädä. Muutenkin huomaan, että olen tullut aika ronkeliksi vanhan tavaran suhteen. Kotona on jo niin paljon kaikkea, että esineessä pitää olla jotakin todella kiinnostavaa ja viehättävää, että sen viitsii kantaa kotiin.
Aluksi viehätyin ehkä maalaisromanttisemmasta romuromantiikasta, kun taas nykyään sydäntä lähellä on 50-60-luku ja ehkä astetta tyylikkäämmät  ja yksinkertaisemmat esineet ja asiat.



Olen nykyään oppinut laittamaan ei niin mieluisat tavarat helposti kiertoon, sitä ei vaan mitenkään voi kaikkea säilyttää. Nyt minulla on menossa kaappien siivous ja uskon, että taas lähtee paljon tavaraa maailmalle. Mahtuu sitten taas keräilemään itselle mieluisampia tavaroita.
Olen aina rakastanut kaikkea kaunista, ystäväni juuri totesi minulle, että olen aina saanut kodin kuin kodin näyttämään kodikkaalta melkeinpä muuttopäivästä lähtien.
Koti onkin minulle tärkeä paikka ja kodin kauniiksi laittaminen yksi rakkaimmista harrastuksista. En siis koe, että remontoiminen ja kodin laittaminen olisi millään tavalla raskasta.
Päinvastoin olen ikuinen esteetikko ja saan valtavasti voimaa, kun koti näyttää kauniilta ja siellä on turvallinen ja hyvä olla.
Meidän koti ei tule koskaan olemaan valmis, aina on jotain pientä remppaprojektia. Se on varmasti meille elämäntapa, josta molemmat nautimme.

Ihanaa uutta viikkoa teille jokaiselle ja kysymyksiä saa esittää jatkossakin <3
Olen niin onnellinen siitä, että blogini kiinnostaa teitä ja olen saanut paljon ihanaa ja kannustavaa palautetta. KIITOS!

<3 Pauliina