tiistai 28. marraskuuta 2017

DIY- kukkapöytä

Eilen jo kerroinkin teille, että juuri valmistuneelle "peiliseinälle" on tulossa vielä pieni lisäys.
Minun mielestäni meidän ruokailutilan uusi peiliseinä kaipasi vähän lisää vihreyttä ja sitä vihreyttähän saa helposti lisää viherkasveilla. Halusin asetella oviaukon viereen kultaköynnöksen kiipeilemään pitkin ovenkarmia. Kultaköynnös on kasvina sellainen, joka pärjää myös hieman pimeämmissä olosuhteissa. Niinpä lähdin kaivelemaan varastojani jos jostakin löytyisi sopiva kukkapöytä tähän tarkoitukseen. Sopivaa ei kuitenkaan valmiina varastojen kätköistä löytynyt, mutta erittäinkin käyttökelpoisia osasia löytyi kyllä.
Peiliseinä (klik!) sai kuin saikin kaipaamaani täydennystä, kun saimme rakennettua varastoon säilötyistä osasista pienen kukkapöydän. Välillä sitä miettii miksi sitä hamstraa nurkkiinsa kaikenlaista tavaraa, mutta varsinkin näin omakotitalossa asuessa on tullut huomanneeksi, että todella usein varastosta tulee kaiveltua jos jonkinlaista nippeliä ja nuppelia. Eli todellakin jos tilaa on, niin niitä jos "jonkinnäköisiä" varaosia kannattaa säilöä. Taas kerran se tuli todistetuksi. 
Osa teistä varmasti muistaakiin, kuinka korjasimme työpöytäni (klik!) metallisen pöydänjalan vanhasta jakkarasta irrotetulla metalliputken palasella. Siitä jakkarastahan jäi yli vielä täysin käyttökelpoinen puinen kansi ja meiltä löytyi varastosta vielä vanhoja ruostuneita String-jalkoja. Näistä palasista lähdimme rakentamaan meille kukkapöytää.  

Maalasimme jakkarasta irrotetun pyöreän puisen tason mattamustaksi ja jalat maalasimme hionnan ja puhdistamisen jälkeen satiininvalkoisella spray-maalilla, rautakaupasta haimme vielä uudet kumiset tossut string-jalkojen päihin. Vielä tarvittiin muutama ruuvi ja porakone ja sittenhän meillä jo olikin upea kotimme tyyliin sopiva kukkapöytä.








Nyt pidetään peukkuja, että tämä paikka ei ole kultaköynnökselle liian pimeä, koska minusta kasvi näyttää tuossa upealta. Vielä, kun se hieman kurkottelisi itseään ylöspäin niin se olisi ihan täydellinen.
Jos köynnös rupeaa nuupahtamaan tässä paikassa niin täytynee hommata sille kasvivalo. 
Mitäs tykkäätte, eikö vain tullutkin aika näpsäkkä kukkapöytä? 

<3 Pauliina

maanantai 27. marraskuuta 2017

Peiliseinä

Tyhjät ja eheät seinäpinnat ovat vain muisto. Täällä ollaan laitettu hösseliksi, eihän meillä nyt pystytä kauaa katselemaan tyhjiä seiniä. Ruokailutilan aiemmin hirrellä ollut seinä suorastaan kiljui tyhjyyttään ja sitä tyhjyyttähän ei meillä oikein siedetä. Olisikohan jossain "näin opit minimalistiksi kursseja"? :D
Minä kyllä ihan oikeasti yritin pitää itseni kurissa, että olisimme ajan kanssa miettineet mitä seinille haluamme laittaa, mutta eilinen kirppisreissu päätti asiat toisin.
Olin nimittäin ehtinyt jo miettimään, että kellarista löytyneelle suurelle pyöreälle peilivanhukselle olisi kiva löytää kavereita. Ettei vanhuksen rajuhko ulkomuoto pistäisi liiaksi silmään ja tylsäähän se on yksin eläkepäiviään viettää - kakkihan me ystäviä kaipaamme.

Eilen kirpputorilla heti ensimmäisessä pöydässä silmiini osui pieni ja suloinen aurinkopeili, hintaa peilille oli laitettu viisi euroa. Ei siinä tarvinnut sitten kauaa miettiä nappaanko peilin matkaan, sehän olisi täydellinen toveri peilivanhukselle. Muutama askel myöhemmin taas lykästi, tällä kertaa vastaan tuli hassu metallikehyksinen peili, minulle tuli tästä peilistä jotenkin mieleen vanhat ikonit. Mietin pitkään onko tämä peili jo vähän liiankin outo minun makuuni, mutta kolmen euron hintalapun vuoksi uskalsin ottaa peilin kotiin sovitettavaksi.
Kotoamme löytyi valmiiksi viime kesänä pihakirppikseltä löytämäni rottinkikehyksinen peili ja Indiskan alekorista kahdella eurolla nappaamani peili.

Niinpä meillä oli koossa viisi kaunista peiliä, jotka odottivat seinälle pääsyä. Kelpuutin tähän joukkoon myös tuon ikonimaisen peilin, sommitelmasta tuli minusta hauskempi kun kaikki peilit eivät ole pyöreitä. Asettelin peilit ensin lattialle silmiäni miellyttävään järjestykseen ja vasta sen jälkeen uskalsimme ryhtyä miettimään peilien seinään kiinnitystä. Suurelle peilille teimme ensin pahvista mallin, jotta saisimme sen asettumaan oikeaan kohtaan. Pienemmät peilit oli sitten helpompi asetella sen vierelle.











Peiliseinän myötä, minua hieman vaivannut hirsiseinän kaipuu on tipotiessään. Päinvastoin olen todella tyytyväinen, että päädyimme levyttämään seinän ja saimme huoneen kaikista seinistä saman väriset. Ruokailutila tuntuu nyt paljon suuremmalta ja vaikka huoneessa on ihan sama määrä tavaraa, tuntuu tila silti paljon avarammalta.
Olenkin tässä eilisestä asti ihastellen tuijotellut uudistunutta ruokailutilaamme.
Yksi pieni lisäys on tälle peiliseinälle vielä tulossa siitä lisää myöhemmin, kun saamme projektin valmiiksi.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille <3

-Pauliina

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kurkistus uudistuneeseen ruokailutilaan!

Huhheijakkaa, nyt on yksi pitkäaikainen suunnitelma saatu toteutettua ruokailutilassamme.  Saimme vihdoinkin kovia kokeneen hirsiseinän levytettyä piiloon ja siinä samassa syssyssä maalasimme kaikki ruokailutilan seinät saman värisiksi. Aiemmin samassa tilassa oli neljää erilaista seinäpintaa, hirsiseinä, tummanvihreäksi maalattu seinänpätkä, Geometria-tapetilla päällystetty seinä ja valkoiseksi maalattu seinä. Tavallaan tykkäsin myös siitä, että huoneessa oli erilaisia seinäpintoja, mutta toisaalta taas olin kaivannut tilaan selkeyttä ja rauhallisempaa tunnelmaa.
Hirsiseinä oli kaunis, mutta seinään oli talon edellinen omistaja tehnyt rumat upotukset sähköjohdoille niinpä nyt oli jo korkea aika saada yksi murheenkryyni pois päiväjärjestyksestä. 
Olen aiemminkin jo kertonut, kuinka minua on harmittanut, että hirsiseinälle oli aina laitettava lähes koko huoneen korkuinen peittävä seinävaate. Tästä syystä seinä näytti aina tukkoiselta ja täyteen ahdetulta. 

Vaikka ruokailutilan sisustus on vielä aivan kesken, en malttanut olla vilauttamatta teille miltä huoneessa tällä hetkellä näyttää.
Huoneesta puuttuu vielä verhot ja ei olla vielä maltettu ripustaa tauluja tai mitään muitakaan koristuksia seinille. Uuteen, siistiin maalipintaan on aina niin vaikea tehdä reikiä, täytyy tarkoin miettiä mitä minnekin haluaa sijoittaa. 







Maalasimme seinät Tikkurilan värikartan sävyllä G370, maalina käytimme hengittävää Uula-tuotteen Into sisustusmaalia. Seinien värisävyä tuli mietittyä pitkään ja hartaasti. Pyörittelimme värilastuja käsissämme useita kuukausia. Halusin ehdottomasti, että seinät olisivat vaaleat, mutta eivät valkoiset.
Päädyimme yhteistuumin siihen, että mintunvihreä sävy olisi täydellinen tausta puunvärisille huonekaluille.
Sitten oli vain valittava se täydellinen mintunvihreä ja voi pojat, että se olikin vaikeampaa kuin uskoinkaan. Onneksi muistin, että Kootut Murut-blogin Jutalla on olohuoneessa aika täydellinen minttuinen sävy, kysäisin siis Jutalta heidän seinien värikoodia ja kuinka ollakaan se oli yksi niistä sävyistä mitä itse olimme vakavimmmin harkinneet. 
Suuri kiitos siis Jutalle, oli mahtava nähdä isona pintana miltä sävy oikeasti näyttää, helpotti huomattavasti sävyn valintaa.

Näistä kuvistakin varmasti huomaatte, että seinien sävy vaihtelee aika paljon. Sävy näyttää minttuisemmalta valoisammassa paikassa ja varjoisammassa se näyttää melkeinpä valkoiselta tai vaaleanharmaalta. Olen tosi tyytyväinen sävyn valintaan ja nyt on ihana rauhassa miettiä huoneen muuta sisustusta.  
Kuvissa vilahteleva suuri pyöreä peili löytyi meidän kellarin perimmäisestä nurkasta, peilin pinta on valitettavasti jo pahoin kärsinyt. Seuraavaksi onkin pohdinnassa, että annetaanko peilin kulahtaneen ilmeen haitata, pääsisisikö vanhus viettämään eläkepäiviään ruokailutilan seinälle.
Ei tuosta peilivanhuksesta kuitenkaan tarvitsisi kenenkään itseään peilailla, se saisi toimia ihan vain sisustuselementtinä. Suuri peili toisi mukavasti avaruutta tilaan.

Täällä siis jatketaan sisustelua, laittelen kuvia kokonaisuudesta, kun saamme huoneen valmiimmaksi. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

<3 Pauliina


keskiviikko 22. marraskuuta 2017

DIY - talvisia koristeita

Minulle iskee aina pimeään vuodenaikaan hirveä askarteluvimma. Ehkä se on jonkinlainen yritys keksiä käsille tekemistä, ettei kaikki ylimääräinen aika menisi pyöriessä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tähän aikaan vuodesta, kun ei ulkona kauheasti ole tekemistä tai vaikka olisikin niin ei tuolla pimeällä pihalla näe tehdä yhtään mitään. 
Hyvä puoli tässä askarteluvimmassa on, että näillä pienillä askarteluilla saa edullisesti koristeltua kotia.
Tällä kertaa tein ruokailutilan seinälle Mobilen. Mobilen rakentamiseen tarvitset ainoastaan kuivuneen puunoksan, pahvia, ohutta narua, rei'ittäjän ja sakset.



Valitsin tähän puuhaan kolmea eri väristä kartonkia, kultaista, sammelenvihreää ja tummanharmaata. Ensin piirsin kartonkiin kivituikkua apunakäyttäen ympyröitä ja sen jälkeen leikkasin ympyrät irti kartongista.
Osan ympyröistä jätin pyöreiksi ja osan leikkasin kuunsirpeiksi ja osan ympyröistä puolitin, jolloin ne muistuttavat puolikuuta.
Tämän jälkeen sommittelin kuunsirpit, ympyrät ja puolikuut puukepin alapuolelle silmiäni miellyttävään asetelmaan. Tämän jälkeen tein kaikkiin palasiin pienet reiät nahkapaskalla (apua, onko tuolla työkalulla mitään kauniimpaa nimeä?).
Tein ympyröihin niin pienet reiät, että naru juuri ja juuri mahtui siitä läpi. Narun toisen pään solmin umpisolmulla pahvin toiselle puolelle ja toisen pään solmin umpisolmulla puukepin ympärille. 
Helppoa, lähes ilmaista ja mukavaa askartelua. 
Tälläisen koristeen voi askarrella melkein mistä tahansa mitä vain kotoa tai pihalta löytyy, esimerkiksi joulupalloista, havuista, kävyistä, origameista, sulista tai mistä ikinä keksiikään ja mikä nyt kenenkin tyyliin sopii.
Itse tykkään tämän koristeen yksinkertaisuudesta.



Luulin jo, että Makramee innostukseni olisi mennyttä, mutta jotenkin ihan palavasti rakastuin Makremee lumihiutaleisiin. Ajattelin, että pitsimäiset lumihiutaleet näyttäisivät ihanalta keittiön ikkunassa, joten pakkohan sitä oli ryhtyä taas solmeilemaan. 
Tein lumihiutaleet paperinarusta, keskellä hiutaleita on avainrengas ja uloimpana metallinen rengas. Käytin tässä työssä ainoastaan tasosolmuja ja sen kummemmin en seurannut mitään ohjeita, koska Makramee-solmut olivat minulle entuudestaan tuttuja. Solmuillahan saa luotua, vaikka minkälaisia kuvioita ja netti on pullollaan erilaisia ohjeita. Jos joku innostuu näitä lumihiutaleita solmeilemaan niin Sinooperin sivuilta löytyy hyvä perusohje Makramee lumihiutaleisiin. 
Omat lumihiutaleeni koristelin valkoisilla puuhelmillä. 




Lumihiutaleet näyttävät minusta ihanilta keittiön ikkunassa, varsinkin pimeällä ne suorastaan hehkuvat pihalle asennettujen tunnelmavaloja loisteessa.

Tunnelmallista keskiviikko-iltaa <3 

-Pauliina

maanantai 20. marraskuuta 2017

Talvista tunnelmaa olohuoneeseen

Viikonloppuna sain sisustettua olohuoneeseemme talvisemman ilmeen. Vaihdoin Kelim-maton punasävyiseen paksuun itämaiseen villamattoon. Sama matto oli meillä olohuoneessa viime talvenakin, matto on huudettu muutama vuosi sitten huutokaupasta kymmenellä eurolla. Minusta tämä oli ihan mieletön ostos, kukaan muu ei ilmeisesti halunnut kantaa mytyssä ollutta painavaa ja  likaista mattoa kotiinsa. Meille tämä upea matto kuitenkin kelpasi mainiosti ja pesulareissun jälkeen siitä tuli melkein kuin uusi. Toki matossa on aikojen saatossa tulleita pieniä kulumia ja hapsut ovat aika kulahtaneet, mutta minun mielestäni nämä pienet kulumat tekevät matosta vieläkin upeamman.
Punainen matto on minusta niin kaunis pari vihreiden samettiverhojen kanssa.
Olohuoneen ikkunasta avautuva maisema näyttää melkein keväisen vihreältä, toivon todella, että tänne eteläänkin tulisi kohta valkoinen lumipeite.
Lumi toisi mukanaan niin paljon valoa ja sitä tähän marraskuun pimeyteen todellakin kaivattaisiin.
Marraskuu ei taida olla yhdenkään sisustusbloggaajaan lempi vuodenaika, päivälläkään ei valo tahdo riittää kuvaamiseen. Toki pitkällä valotusajalla saa otettua kirkkaita kuvia, mutta itse mietin tänään kuvatessani, että tässä hämärän hyssyssä on myös hyviä puolia. Hämärässä valossa kynttilöiden tuoma valo näyttää todella kauniilta. 
Yritetään siis ottaa kaikki irti myös tästä pimeästä vuodenajasta, kohtahan se taas alkaa päiväkin pidentymään. 

Vielä en kutsu olohuoneemme tunnelmaa jouluiseksi, mutta sinne suuntaan ollaan menossa. Minusta on ihanaa koristella kotia jouluun pikkuhiljaa. Luulen, että tänä vuonna mennään melko yksinkertaisilla joulukoristeilla. Olen innostunut askartelemaan talvisia koristuksia kotiin, niistä lisää myöhemmin. 


Olohuoneen lasipöydälle kokosin eriparisia kirpputorilta löytyneitä messinkisiä kynttilänjalkoja. Kynttilänjalkojen sekaan pääsi suloisia metsäneläimiä, käpyjä ja muutama kanelitanko tuoksua antamaan. Ruskeaan lasipurkkiin katkoin omalta pihalta yhden männynoksan ja se sai seurakseen lumimarjapensaasta katkaistun oksan.
Ilmainen ja kaunis talvinen "kukkakimppu".







Kirpputorilta löytynyt ruotsalainen sähkökynttelikkö pääsi ikkunaan tuomaan tunnelmaa. Kyntelikkö on 60-luvulta ja sen on valmistanut LUMA. Meillä on useampi näitä ihania kynttelikköjä, yhden jo lahjoitin viikonloppuna veljelleni, kun meiltä loppui ikkunalaudat.






Loppuun vielä haluan kertoa, että vanhasta telkkarista nikkaroimamme kissanpeti (klik) on ollut todella suosittu. Vahvasti vaan nyt näyttää siltä, että kissoistamme vahvaluontoisin on ominut pedin itselleen. Lucia ei anna Kertulle mitään mahdollisuutta pedissä loikoiluun, no eiköhän Kertunkin vuoro vielä tule. Pääasia, että peti on käytössä!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

<3 Pauliina

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Emalikulhon pudistusvinkki

Löysin kirpputorilta söpön pienen Finelin valmistaman tattikulhon, kulhoa oli ajanhammas jo päässyt pahoin syömään. Kulho oli kuitenkin sisäpinnoiltaan ehjä, joten kokemuksesta tiesin, että huolellisella puhdistamisella kulhosta tulisi vielä täysin käyttökelpoinen.
Olen aikaisemmin jakanut teille vinkin kellastuneiden astioiden puhdistamiseen ja niillä samoilla keinoilla lähdin pelastamaan tätäkin kulho reppanaa. Jutun kellastuneiden kahvikuppien pelastusoperaatiosta löydät täältä (klik!)



Löytämäni kulho oli reunoilta ruosteessa ja kauttaaltaan harmaiden "vispilänjälkien" peitossa.
Universal Stonella hinkkaamalla sain kaikki ruosteet pois ja harmaista viiruistakin suurin osa lähti kauniisti pois ja kaunis valkoinen emalipinta tuli esiin.






Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu ennen puhdistamista ja kaksi jälkimmäistä puhdistuksen jälkeen. Aika iso ero vai mitä mieltä olette?


Nyt minulla on kokoelmissani kaksi pikkuista ja niin kovin suloista tattikulhoa. Näitä pikkukulhoja tuleekin käytettyä huomattavasti useammin kuin isoja kulhoja. Finelin pikkuisia kuviollisia kulhoja ei vain tahdo oikein koskaan tulla kirppiksillä vastaan, ilmeisesti niitä on valmistettu aikoinaan vain pieniä määriä. 
Maksoin tästä pikkuisessa tatista 10 euroa ja se oli minusta ihan kohtuullinen hinta. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

-Pauliina



tiistai 14. marraskuuta 2017

Helppo idea joulukorttien askarteluun

Viikonloppuna sain inspiraation askarrella joukortteja. Ajattelin jo, että tänä vuonna minulle ei tule ollenkaan joulufiilistä, kun en ollut vielä ajatustakaan joululle antanut. Nyt sain onneksi niin kivan idean joulukortteihin, että ryhdyin heti tuumasta toimeen ja askartelun lomassa alkoi kadoksissa ollut joulumielikin palaamaan, ihanaa! 
Haluan jakaa teillekin idean näihin helppoihin ja yksinkertaisiin kortteihin.
Täältä (Klik!) näette millaisia kortteja askartelin viime vuonna. 

Tämän vuotisiin askarteluihin tarvitset vain mukilllisen glögiä, hyvää musiikkia ja iloisen mielen, näiden lisäksi vielä muutama apuväline on paikallaan, tarvitset:

- korttipohjia

- sivuleikkurit

- kuumaliimapyssyn

- ohutta rautalankaa

- kultaisen tussin/geelikynän

- muovisia havunoksia tai muita vastaavia

Sitten vain ryhdytään toimeen. Ensin irrottelin muoviset oksat irti toisistaan, osan oksista vääntelin kranssin muotoon ja sidoin ohuella rautalangalla kiinni. Osan oksista käytin ihan sellaisenaan.
Havut kiinnitin korttipohjaan kuumaliimapyssyllä ja tällä kertaa taiteilin jouluntoivotukset ihan vapaalla kädellä, mutta kauniiltahan kortissa näyttäisi, vaikka dymolla naputeltua teksti. 







Kortit olivat todella helppoja toteuttaa ja yhdessä illassa valmistuikin valtava määrä kortteja. 
Ihanaa olla ajoissa näiden askartelujen kanssa, nyt mieleeni tuli vaikka mitä muitakin kivoja ideoita jouluisiin askarteluhetkiin. 
Jokos te olette päässeet joulufiiliksen, vai onko vielä ihan liian aikaista?
Itse kyllästyn jouluun heti tapaninpäivänä, joten mielummin fiilistelen joulua ennakkoon. 
Kai sitä voisi alkaa jo virittelemään tunnelmavaloja sisälle, marraskuun pimeydessä niitä valoja todella tarvitaan. 

-Pauliina