Minun rakkain huonekalu!

Toiset huonekalut ovat toisia tärkeämpiä, sellaisia jotka herättävät muistoja ja kauniita ajatuksia.
Sellaisia, jotka kulkevat mukana vuodesta toiseen, sellaisia joista ei henno luopua missään elämän tilanteessa. Sellainen on minulle minun mummoni vanha ompelukonepöytä.

Pöydän kolhut ja kulumat kertovat tarinaa, kolhut saavat minut hymyilemään.

Minun mummoni oli todella ahkera ompelija ja minusta on niin ihana, kun voin nähdä pöydässä ne kulumat ja jäljet, jotka mummoni on ommellessaan pöytään jättänyt. Pöydästä näkee, että se on ollut todella kovalla käytöllä. Kaikki ne elämisen jäljet ovat minulle muisto yhdestä elämäni rakkaimmasta ihmisestä. Tämä pöytä on minulle todellinen aarre.

Toivoisin, että ehtisin ompelemaan enemmän kuin viime aikoin olen ehtinyt. Ajattelin silloin, kun sain itselleni näin upean ompelutilan, että nyt varmasti tulee ommeltua todella usein. Väärässä kuitenkin olin, en millään saa tartuttua puuhaan. Kangaskaappini pursuilee toinen toistaan kauniimpia kankaita, jotka odottavat siellä inspiraatiopuuskaa. 

Tässä pöydässä on vielä nähtävissä mummoni maalisiveltimen jälki, pöytä on sudittu valkoiseksi vähän niin ja näin, mutta minua se ei haittaa. Jotenkin tähän pöytään sopii se, että se ei ole liian siistiksi ja hienoksi laitettu. Valkoinen maalipinta oli kuitenkin pinttyneen lian peitossa, joten halusin hieman raikastaa sitä, sudin valkoisen maalin päälle kevyesti vaaleanmintun sävyistä kalkkimaalia.

Onko teillä muilla huonekaluja tai esineitä, joista et luopuisi mistään hinnasta? Esineitä, jotka herättävät teissä hyviä ja positiivisia muistoja? 

Kivaa sunnuntain jatkoa, minä lähden tästä taas kerran lumitöihin :D

-Pauliina