torstai 31. joulukuuta 2015

Koti

Talosta tuli koti

Voisin nyt kertoa vähän siitä miten olen olemme päätyneet asumaan satakuntalaiseen pikkukaupunkiin. Asuimme ennen tänne muuttoa Helsingissä ja minulle koti on ollut aina tärkein paikka maailmassa, Helsingin hintataso vain on sen verran korkea ettei siellä kovin monella ole mahdollisuutta  hankkia juuri sellaista kotia kuin haluaa. Itsekin jouduin tahtomattani asumaan pienissä ahtaissa neliöissä.
Työskentelin Helsingissä omassa yrityksessä ja päivät venyivät aina kohtuuttoman pitkiksi, vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt. Koti oli vain paikka vaihtaa vaatteet, käydä suihkussa ja taas jatkettiin matkaa. Se kyllä sopi silloin hyvin elämäntyyliini.
 Aika ajoin seinät tuntuivat kaatuvan niskaan ja oma piha kävi mielessä yhä vain useammin. Silloin aloin haaveilemaan kesämökistä. Ajattelin ettei se kuitenkaan ehkä riitä ja se saattaa aiheuttaa vaan liikaa töitä ja se oli juuri se mitä en missään nimessä halunnut.




Nelisen vuotta sitten, mietimme että on olemassa myös muita vaihtoehtoja. Romanttisesti ajateltuna pieni punainen mummonmökki pellon laidassa, sauna lämpimäksi puilla, oma kasvimaa, kuisti täynnä pelargonioita, vanhat kieroon kasvaneet omenapuut koristamassa pihaa ja ennen kaikkea oma rauha. Emme muuttaneet pellon laitaan, muutimme asutusalueelle, mutta muut kaikki saimme. Meillä on ihan mahtavat naapurit ja ihana iso piha. Eihän arki toki koskaan niin romanttista ole kuin niissä haavekuvissa, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Tässä ja nyt on hyvä, enää ei tarvitse haaveilla.


 Meidän karvaiset ystävämme, ovat myös olleet enemmän kuin tyytyväisiä tästä muutosta, nyt on tilaa temmeltää!




Tällä hetkellä nautin suunnattomasti oman kodin rauhasta ja siitä että ei tarvitse mennä minnekään voi vain olla kotona ja lötkötellä jos siltä tuntuu. Toki täälläkään vapaa-ajan ongelmia ei ole, kiitos suuren vanhan talon, jossa riittää kunnostettavaa varmasti loppuelämäksemme. Mutta se tekeminen on meille hyvinkin mielekästä, käsillä tekeminen on parasta terapiaa. Halusimme ostaa iäkkään talon, jota olisi remontoitu mahdollisimman vähän, kun itse tekee voi valita kaikki materiaalit oman maun mukaan eikä tarvitse tyytyä kompromisseihin. Toki välillä remontoidessa meinaa usko ja energiat loppua, mutta eikö sekin kuulu asiaan. Avomieheni on onneksi erittäin kätevä käsistään ja toteuttaa mielellään minun ideoimia juttuja, kuten pitkään haaveissani olleen lankkupöydän ruokailutilaan.  Siitä piti tehdä tarpeeksi suuri, että voimme kutsua perheemme syömään. Ensimmäistä kertaa voin kutsua kotiani KODIKSI <3

                                                            -P

6 kommenttia:

  1. Kivaa kun aloitit blogin! Tulin vaan sanomaan hei! o/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun tulit moikkaamaan ja hei sinullekin :)

      Poista
  2. Tuo teän koti on kyllä niin ihana että ei oikein löydy sanoja kuvailemaan ❤

    VastaaPoista
  3. Hyvää Uutta Vuotta. Teillä on kaunis koti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista