Uusi työpiste ja pöytäreppanan kunnostus

Yksi pitkäaikainen haaveeni kävi toteen, kun sain itselleni oman pienen työpisteen. Pieni nurkkaus jonne on ihana vetäytyä omaan rauhaan ja uppoutua omiin ajatuksiin. 

Sijoitimme työpisteen vierashuoneen nurkkaan. 

Työpöydäksi päätyi pöytä, josta olin tehnyt itselleni melkeinpä pakkomielteen. Kaunis, mutta niin kovin kaltoinkohdeltu vanhus. Olisin halunnut pelastaa pöydän entiseen loistoonsa, mutta yksinkertaisesti se ei ollut tällä kertaa mahdollista. Pöydän kaikki puuosat haisivat niin rankasti homeelle, että niitä ei ollut mahdollista enää pelastaa. Osa pöydän jalasta myöskin uupui, mutta kaikista vioista huolimatta näin pöydässä potentiaalia. 

Olin tätä pöytää ihastellut Huittisten Tähtiostiksessa jo usean kuukauden ajan, yritin kuitenkin puhua itselleni järkeä, että kannattaisi ostaa jokin vähän helpompi tapaus. 

Pöytä vaan ei jättänyt minua rauhaan, pelkäsin että pöytä saisi kaatopaikkatuomion. Eräänä päivänä puolisoni lähti katsomaan pöytää ja sain vielä kaupasta viestin, että pöydän ostamisessa ei ole mitään järkeä, kun pöytä täytyy rakentaa lähes kokonaan uudelleen. No, ei siinä totta tosiaan ollutkaan mitään järkeä, mutta niin vain pöytäreppanasta tuli varsin kaunis ja siro työpöytä.

Pöydässä oli alunperin laatikosto oikealla puolella, mutta laatikosto ja pöydänkansi saivat homeenhajun vuoksi polttotuomion, ainoastaan laatikoston metalliset vetimet säilytettiin myöhempää käyttöä varten.
Yllä olevissa kuvissa näkyy keltaisena pöydänjalan korjaus. Puuttuva jalanpalanen otettiin vanhasta rikkinäisestä jakkarasta, kun sopivan paksuista metalliputkea ei löytynyt mistään.
Hieman jäi korjaus lyhyeksi, mutta siitä tuli silti varsin toimiva. Pöydän jalkaosa maalattiin hieman harmaaseen taittavalla valkoisella. Pöydänpinta ja hylly tehtiin vanerista ja ne maalattiin Tikkurilan sävyllä Y411 (Pirtelö). Pöydän uusi väritys on sopivan hempeä Pihlgren&Ritolan Kirsikkapuu-tapetin seuraksi.

Vielä minulta uupuu valaisin ja sähkömies pitäisi pyytää käymään, että saisin työpisteen luokse pistorasian. Tällä hetkellä sähkö tulee huoneen läpi tosi kauniisti jatkojohdolla. 

Muuten ajattelin, että yritän pitää tämän nurkkaukseen mahdollisimman selkeänä ja siistinä, siisteys vaan on kröhöm niin kovin katoavaista, mutta siihen on kuitenkin hyvä pyrkiä. 

Siistissä tilassa, kun on vaan niin paljon mukavampaa työskennellä.

Olen ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen tästä uudesta työpisteestä. Suuri syy tähän onnellisuuteen on myöskin se, että vihdoinkin minulla on uusi tietokone, kone joka ei viillä hermojani joka kerta, kun yritän tehdä jotakin.

Meidän vanha kone oli aivan loppu, kone kaatui vähintään kerran jokaista blogijuttua tehdessäni. Voitte siis varmasti arvata kuinka hienoa on, kun on tietokone joka toimii niin kuin koneen kuuluu toimia.

Tänään meillä on tiedossa pihahommia, kun vihdoinkin on luvattu aurinkoa ihan koko päiväksi.

Leppoisaa sunnuntaita <3

-Pauliina