Kuistillamme on ruuhkaa

On taas se aika vuodesta, kun kuistimme täyttyy pelargoneista. Olen talvettanut pelargoniat joka vuosi siitä lähtien, kun muutimme tähän taloon. Ensimmäisenä talvena talvetin pelargoniat yläkerran pienimmän huoneen ikkunalaudalla, koska silloin se oli talomme viilein paikka. Kuistin uusimisen jälkeen on paras paikka talvettamiseen ollut ehdottomasti tämä valoisa, mutta talvisin viileä lasikuisti. 

Lasikuisti täynnä kauniita pelargoneja onkin ihan haaveideni täyttymys. Kyllähän nämä mummolasta tutut sympaattiset pelargoniat kuuluvat ehdottomasti vanhaan taloon. 

Minun on kuitenkin ehkä myönnettävä, että nyt näitä kauniita koko kesän kukkivia kasveja alkaa olla jo ihan riittävästi omiksi tarpeiksi. Sillä enää kaikki eivät mahtuneet kuistille vaan pelargoniat valtasivat lähes koko talon. Ensi vuonna, kun otan uusia pistokkaita täyty ne antaa viimeistään syksyllä ihastuttamaan jonkun muun kotia, meiltä loppuu tila. Pihallehan näitä mahtuisi, mutta kun ei niitä raaski syksyllä heittää menemäänkään. Olen siis kerrankin onnistunut kasvien hoidossa liiankin hyvin tai sanoisinko, että tämä talo hoitaa kasveja liiankin hyvin. Sillä aiemmin kerrostalossa asuessani en saanut oikeastaan minkäänlaisia kasveja pidettyä hengissä. 

En raaskinut vielä leikata alas kaikkia pelargoneja, niin upeassa kukassa kun ovat edelleen. Ehkä ensi viikolla raaskin näyttää saksia nyt nautin vielä kauniista kukkaloistosta. 

                                

                      

Kerttu tarkkaili ikkunan takaa, kun kuvasin kuistia, ihanaa kun ei koskaan tarvitse tehdä mitään yksin. Aina on vähintään yksi silmäpari seuraamassa puuhiani. 

                                                  Mukavaa viikonloppua <3

                                                                 -P