Kuistilla talven viettävät kasvit!

Yleensä näin syksyisin meidän kuistin täyttävät minun lukuisat pelargoniani, mutta tänä vuonna vein suurimman osan niistä kellariin talvehtimaan. Osa vanhoista pelakuistani on kasvaneet niin suuriksi, että en viitsi niitä enää kuistille tuoda ja olen huomannut, että ne pärjäävät loistavasti myös meidän viileässä ja hämärässä kellarissa. Keväällä kasvuun lähtö vaan kestää hieman kauemmin, mutta muuten lopputulos on lähes sama. 

Kuistilla tulevan talven saa viettää ainoastaan tänä vuonna kasvattamani  pelargonioiden pistokkaat, osa kaktuksista ja osa muista viileässä pärjäävistä viherkasveista. Muun muassa käynnöparsa sietää jopa kahdeksan asteen lämpötilaa ja meidän kuistilla on talvella alimmillaankin +10, yleensä lämpötila pysyy siellä viidentoista asteen nurkilla. Kaktukset myös rakastavat olla talven viileämmässä paikassa, koska silloin ne yleensä saa kukkimaan komeasti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kun kasvit ovat näinkin viileässä paikassa, pitää kastelua muistaa vähentää todella rankalla kädellä. 

Kaapo rakastaa makoilla kuistin värikkäästi vuoratulla laverilla, varmasti kauniiden täkkien päällä nukkuessa näkee ihania unia. Onhan tästä myös hyvä pitää vahtia, kukka milloinkin kulkee minnekin. 

On se aika vuodesta, että meillä on ovenpielessä aina korillinen omenoita. Tässä niitä on hyvä säilyttää, koska ovat viileämmässä kuin ihan sisällä, mutta silti tästä on helppo napata omenia käyttöön. Tänään ajattelin leikata omenia lohkoiksi pakkaseen, jotta saadaan talvellakin nauttia oman maan omenista. Käytän pakastettuja omenia muun muassa smoothiessa ja maistuuhan se omista ompuista leivottu omenapiirakka myös talvella. 

Pienistä pistokkaista kasvattamani riippuvat kaktukset ovat viettäneet kuistilla kesät ja talvet, tuntuvat nauttivan olostaan täällä valoisalla kuistilla, koska tänä vuonna sain todistaa ensimmäistä kertaa niiden kukintaa. 

Värinokkoset ovat trooppisia kasveja ja viihtyvät kyllä ihan huoneenlämmössä, mutta olen huomannut että ainakin ilman lisävaloa normaalissa huoneenlämmössä ne tuppaavat aika paljon ränsistymään talvella. Sen sijaan kuistin valossa ja viileydessä, ne ovat pysyneet melko kauniina, toivotaan että niin käy tänäkin vuonna. Leikkasin näitä molempia aika rajusti pienemmäksi, koska minulla ei yksinkertaisesti ole tilaa säilöä valtaviksi puskaksi kasvaneita yksilöitä. 

Myös kultaköynnös sietää viileyttä ja sekin saa viettää talven kuistilla, niinkuin myös hirvensarvisaniainen ja keihäsanopinkieli. Ainoastaan tuon villinä roikkuvan penninmuorin ajattelin siirtää huoneenlämpöön. Sen tilalle pitää tuoda joku paremmin viileyttä kestävä viherkasvi. 

Rentoa sunnuntaita <3 

<3 Pauliina