Kuistilla tänään!

Tänään ollaan taas saatua nauttia upeasta aurinkoisesta syyspäivästä. Sain auringosta hirmuisesti energiaa ja sain siivottua meidän lasikuistin. Kuisti on meillä ensimmäinen mitä näkee, kun astuu ulko-ovesta sisään ja samalla tämä on sellainen tila jonne helposti jää lojumaan kaikenlaista epämääräistä tavaraa. Se on ihan hirmuisen ärsyttävää, koska olisihan se ihanaa, että tämä meidän kodin käyntikortti olis kaunis ja siisti. 

Kuistilla talvehtii useita pelargoneja ja muita kesällä ulkona olleita kasveja, niinpä samalla kun siivosin sain tehtyä tilaa myös kasveille. Meidän kuistilla on kovilla pakkasilla 10-15 astetta lämmintä ja tuntuu, että tosi monet kasvit rakastavat olla talven yli täällä viileällä ja valoisalla kuistilla. Toki vielä kuistilla on sellaisiakin kasveja, jotka varmasti pitää siirtää kylmemmillä säillä sisälle turvaan. 

Toin kuistille meidän vierashuoneessa majailleen pikkupöydän. Ostin pöydän keväällä ystävältäni ja se on siitä asti vähän etsinyt paikkaansa. Tänne kuistille rottinkituolien väliin se solahti minusta vallan mainosti. Alatasolle saa kätevästi luettavaa jemmaan ja  pöydälle on ihana laskea teekupponen, kun täällä haluaa fiilistellä kynttilöiden loisteessa. 

Kuistin hyllylle on kertynyt sekalainen setti esineitä ja kasveja. Tästä hyllystä on vähän sellainen muistojen hylly. Ylähyllyllä olevat sarvet löysimme Salosta, kun olimme siellä ystäviemme kanssa metsälenkillä. En ole mitenkään erityisesti sarvien ystävä, mutta näihin kyseisiin liittyy niin lämpimiä muistoja, että ne saavat tuolla hyllyllä nököttää. 

Takaseinällä olen koonnut kirpparilta löytyneitä luonnovärisiä esineitä ja kasveja. Minua vieläkin huvittaa tuo viuhka, johon aivan päätäpahkaa kirpputorilla rakastuin ja se oli tietenkin pakko kotiin kantaa. Viuhkat vaan tuovat niin kovasti mieleen 80-luvun ja olin ajatellut, että viuhkoja en enää koskaan aio kotiini hankkia. Niin vaan taas kerran jouduin perumaan puheeni ja siksi täytyy taas kerran todeta, että vannomatta paras. 

Meidän ulko-oveen olen edelleen aivan rakastunut. Tikkurilan neito sävy on täydellinen tänne kuistille ja myös oven muotokieli viehättää minua suuresti. Kotiin on aina ilo tulla, kun saa avata tämän kauniin ja jämäkän oven. Ovi on Jelwenin mallistosta ja täältä(klik!) löydät lisää juttua ovesta. 

Tässä kuvassa näkyy Kaapon ja minun lempipaikat. Kaapo rakastaa lojua paksun täkkipinon päällä ja minä tykkään haaveilla tuossa kauniissa riippukeinussa. Nyt siinä voikin taas hyvällä mielellä istuskella, kun ympäristö on siivottu ja kauniiksi laitettu. Kyllä meidän kelpaa. 

Kuistin nurkassa saa talvehtia, kesän aikana hurjan kokoiseksi puskaksi kasvanut värinokkonen. Toivotaan, että se selviää yli talven täällä viileällä kuistilla, koska en oikeasti tiedä minne muualle sen saisin mahtumaan. Kasvatin tämän komeuden muutamasta hassusta pistokkaasta ja en kyllä voi kuin ihmetellä tuota kesän aikana tapahtunutta kasvua. 

Nyt on taas ihana tulla kotiin, kun vastassa on puhdas ja siisti kuisti. 

Leppoisaa sunnuntaita <3 

<3 Pauliina