Punaisen maton paikkaa etsimässä!

Hui miten jännittäviä uutisia saankaan teille kertoa. Joko arvaatte otsikosta, mistä on oikein kyse?

Varmasti arvaattekin, mutta kerron silti eli kotimme on mukana Suomen kaunein koti-ohjelmassa.

Jaksomme on nähtävissä maikkarilla 17.10. Eli jo ensi viikolla.
Moni varmasti on saattanut bongatakin kotimme jo mainoksista.

Olen kipuillut kovasti sitä, että suostuimme lähtemään mukaan ohjelmaan. 

Mentiin niin kauas mukavuusalueeltani, kun vain voi mennä. Inhoan kameran edessä keikistelyä, saati sitten videokameran ja vielä puhuakin pitäisi jotain, vieläpä jotakin järkevää. Miellellään voisi myös hymyillä ja olla fiksu. Ajattelin, että kuinka ikinä voisin pystyä siihen.

Samaan aikaan ajattelin, että ihmiselle tekee hyvää asettaa itselleen haasteita, ei aina pitäisi suhtautua niin vastahakoisesti kaikkeen uuteen. 

Pitäisi vain mennä tilanteisiin ja osata heittäytyä. Niinpä minä sitten lupauduin ohjelmaan ja kuinkas sitten kävikään. Kuvauspäivä oli varsin mukava, koko kuvausporukka oli aivan ihana.

Välillä melkein unohdin videokamerat ja höpöttelin kuin vanhoille tutuilleni, se on varmasti se fiilis mihin pitäisikin päästä. Haluankin siis kiittää ihanaa kuvausporukkaa, mahtavasta kokemuksesta.
Paras asia tähän ohjelmaan mukaan lähtemisessä oli omien pelkojen voittaminen ja saatiin me siinä parissa viikossa myös tehtyä hurja määrä keskeneräisiä remonttiprojekteja valmiiksi.

Kun lupauduimme ohjelmaan mukaan, meillä oli vain kaksi viikkoa aikaa kuvauspäivään ja meidän pihaamme oli juuri kaadettu suuri lasti soraa ja etupihan toinen puoli kaivettu auki. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin soittaa perhe avuksi ja ryhtyä lapioimaan.
Pihan lisäksi saimme mm. maalattua talon julkisivun loppuun, rakensimme parvekkeen ja pienet keskeneräiset sisämaalaukset tuli suoritettua kunnialla loppuun.
En usko, että ilman tähän ohjelmaan osallistumista olisimme olleet koskaan näin tehokkaita.

Itse en varmaankaan kykene omaa jaksoamme katsomaan, jännittää niin vietävästi mitä tuomarit ovat mieltä meidän kirppiskodistamme. En myöskään muista yhtään mitä sitä on tullut höpöteltyä niin paljon minua kuvaustilanne jännitti.

Tuntuu oikeastaan vähän hassulta, että edes kilpaillaan siitä kenellä on Suomen kaunein koti, minusta se on asia mistä ei edes voi kilpailla.

Onhan jokainen koti asujilleen se kaikista kaunein. Ja, se mikä sitten tekee kodista kodin on jokaiselle henkilökohtainen asia. Tykkään kuitenkin kovasti tästä ohjelmaformaatista, koska on niin upeaa nähdä erilaisia koteja ympäri suomen.

On mahtavaa nähdä kuinka rohkeita ja omanlaisia ratkaisuja ihmiset tekevät, Suomesta löytyy niin uskomattoman upeita ja erilaisia koteja. Kaikki tähän ohjelmaan osallistuneet ovat mielestäni todella rohkeita, ei ole helppoa avata oman kodin ovea tuntemattomille ihmisille ja samalla asettaa oma koti muiden arvosteltavaksi.

Kuvauspäivä tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Aamupäivällä kuvattiin meidän asukkaiden osuus, jonka jälkeen lähdimme pois siksi aikaa, kun tuomareiden osuus kuvattiin. Kotiin saimme palata vasta illansuussa. Kuvauspäivä oli kesäkuussa ja suureksi harmikseni jouduimme heräämään sinä päivänä rankkasateeseen, toivottavasti pilvinen ja sateinen päivä ei haitannut liiaksi kuvauksia.

Emme missään vaiheessa tavanneet ohjelman tuomareita, pienen viestin olivat tuomarit kuitenkin meidän keittiön liitutauluun jättäneet.

Näin jälkeenpäin katsottuna se pari viikkoa, jonka uurastimme takasi sen, että saimme koko loppukesän vain nauttia kauniista pihastamme ja neljä vuotta kestänyt julkisivuremonttikin oli vihdoin ohi. Eihän tämä meidän talon remontti vieläkään valmis ole, mutta voiko vanhan talon remontti koskaan ollakaan valmis.

Arvaatteko minne punaisen maton asetimme?
Meillä oli nimittäin vähän hankaluuksia miettiä minne sen sijoittaisimme. Päädyimme kuitenkin asettamaan punaisen maton paikkaan,  jossa molemmat viihdymme hyvin ja siitä paikasta näkee kauniisti puutarhaamme.

Nyt sitten vain jännittämään pääseekö kotimme jatkoon, pitäkää meille peukkuja <3

-Pauliina