Kivikkopuutarha!

Elokuu on jo puolessa välissä ja vielä vaan saamme nauttia upeista aurinkoisista ilmoista. Kauniit säät ovat saaneet aikaan sen, että olemme edelleen olleet innokkaita puuhailemaan puutarhassa. Meillä tuntuu aina käyvän niin, että kun saamme jonkun homman valmiiksi niin siitä seuraa idea uuteen ja homma lähtee taas käsistä. Niin kävi nytkin, sillä kun saimme meidän ihanat liuskekivipolut valmiiksi jäi pihaan muutama hassu nurmikkoläntti. Ryhdyimme siis ideoimaan niihin jotakin, jotta nurmikon leikkaaminen helpottuisi ja puutarha näyttäisi yhteneväisemmältä. 

On varmasti käynyt selväksi, että rakastan kiviä ja olinkin haaveillut, että saisimme joskus tehtyä kivipuutarhan. Eli sellaisen, jossa olisi röykkiö kiviä ja kivien välissä kasvaisi erilaisia helppohoitoisia ja vähän tyytyväisiä kivikkokasveja. Nyt meillä oli oiva tilaisuus toteuttaa tämä haave, kun polun varteen jäi juuri sopivan kokoinen alue tätä puuhaa varten. Minun piti kuvata tämä projekti teille työvaiheineen päivineen, mutta kamerani sanoi sopimuksensa irti ja olen ollut monta päivää kokonaan ilman kameraa, hirvittävä tilanne ihmisille joka heiluu kamera kädessä ihan jokaisena päivänä. Onneksi sain sentään kuvattua lopputuloksen teille, kun ystävällinen naapurini lainasi minulle kameraa, kiitos siitä. Onnea on omistaa niin ihanat ja avuliaat naapurit <3  

Kivipuutarha rakentui liuskekivpolkuun kiinni. Kaivoimme alueelta ensin nurmikon pois ja sen jälkeen levitimme siihen katekankaan. Kankaan päälle levitimme kerroksen kivituhkaa ja siihen päälle sitten kokosimme kivet. Kivien alle piilotimme erilaisia purkutiilien palasia, jotta saimme lisää korkeutta ja samalla tiilet saatiin pois nurkista kuleksimasta. 

Tämä uusi kivipuutarha sopii minusta täydellisestä yhteen, tämän meidän aikaisemmin rakentaman pienen veisaiheen kanssa. Olen saanut tämän vesiaiheen aikoinaan minun edesmenneeltä veljeltäni, joten tällä on erityinen paikka sydämessäni ja meidän puutarhassa. Veden ihanaa solinaa on myös aivan ihana kuunnella. 

Kivien väliin jätettiin tilaa mullalle ja kasveille. Multaa levitin vain niihin kohtiin joihin istutin kasvit, jotta kasaan ei jäisi liikaa tilaa tuulen mukana kulkeutuville rikkakasveille. 

Kivikkokasvit kaivelin suurimmaksi osaksi omalta pihalta ja uskon, että ensi kesänä tämä alue näyttää huomattavasti rehevämmältä. Siinä menee aina hetki, kun kasvit pääsevät kunnolla kasvuun. Kivialueen taakse istutimme kaksi syyshortensiaa. Tätä polkua pitkin on nyt niin ihana kävellä, kun polun varrella on paljon kaunista katseltavaa. 

En edes halua tietää, kuinka paljon olemme tänä vuonna kiviä pihalle raahanneet, mutta kyllä se on ollut kaiken sen vaivan arvoista. Ihan huokailen nyt tästä näkymästä ja siitä, että nyt on vihdoin aikaa nauttia työntuloksista <3 

Ihanaa sunnuntaita!

<3 Pauliina