Kuisti ennen ja nyt

Kuisti eli talomme sisäänkäynti on kokenut suuren mullistuksen, sillä se jouduttiin purkamaan maantasalle.

Kuistilla oli aikaisemmin tasakatto, joka oli päässyt vuotamaan useasta kohdasta, tästä syystä kuistin kattorakenteet ja osa runkotolpista olivat melkeinpä kukkamultaa.

Kuistin huono kunto tuli meille suurenä yllätyksenä, mutta eiköhän jokaisessa vanhassa talossa aina jonkinlaisia yllätyksiä tule vastaan.

Kuistin päällä oli parveke, joka oli meilläkin käytössä, onneksemme kukaan ei kuitenkaan tullut sieltä alas. Sekin olisi ollut mahdollista niin huonossa kunnossa kantavat rakenteet olivat.

Nyt kuistilla on uusi varmasto vedenpitävä peltikatto, joka rakennettiin pulpettimalliseksi jolloin sadevedet valuvat sinne minne pitääkin. Vielä ei olla ehditty rakentamaan kuistin päälle uutta parveketta, mutta eiköhän senkin aika tässä pian ole.

  

Kuisti oli aikaisemmin kokonaan kylmää tilaa, lämpötila laski pakkasilla helposti miinuksen puolelle. Oli aika inhottava kulkea kuistin kautta yläkertaan. Rakensimme kuistin nyt puolilämpimäksi tilaksi, jossa pidämme talvella n.10asteen lämpötilaa. Siispä täydellinen lämpötila talvettaa rakastamiani pelargoneja.

Kuisti muuttui huomattvasti tilavammaksi ja valoisammaksi, kun purimme yläkertaan menevän oven ja sen vieressä olevan pienen säilytyskomeron kokonaan pois. Lämmittämisen puolesta tämä ei ehkä ollut kovin järkevää, mutta nyt kun kuisti ei kuitenkaan ole täysin kylmä tila niin tälläinen ratkaisu oli kuitenkin mahdollista. Pidämme talvisin portaikossa verhoa "ovena" se hiukan estää sitä, että kaikki lämpö ei nousisi kuistilta yläkertaan.

 

 

 
Kuistin purku oli jotenkin todella ahdistavaa, meidän piti tehdä kuistille vain uusi katto ja sisällä pientä pintaremonttia. Kuten kuvista näkyy, toisin kävi. Tämä aika oli siksikin inhottavaa, että emme oikeastaan voineet poistua kotoa, koska meillä ei ollut ulko-ovea ollenkaan ja sen vuoksi jatkuvat "avoimet ovet". Huh, tätä aikaa en kyllä kaipaa takaisin. Tästä on jo kolme vuotta ja silti sain ihoni kananlihalle, kun katselin näitä kuvia.

Vaikka kuisti jouduttiinkin rakentamaan kokonaan uudelleen, emme halunneet muuttaa sitä liiaksi. Ajatuksenamme oli, että kuistin tulisi näyttää edelleen vanhalta ja taloon kuuluvalta. Siksi halusimme säilyttää kaiken mitä säilytettävissä oli. 

Aikaisemmin kuistin seinät ja katto olivat lastulevyä, vaikkakin katon lastulevyn alta paljastui ihana paneelikatto niin edellä mainituista syistä sitä ei voinut säästää. Lattiassa oli puulattian päällä, linoleum-matto, jonka ansiosta sen alla ollut puulattia oli oikein mainiossa kunnossa. Ainoastaan ulkooven kynnyksen vierestä  piti lattiaa  uusia. Talossa oli aiemmin betonirappuset ja niin kuin monesti tuntuu olevan niin ne ovat aikoinaan rakennettu kiinni taloon ja liian korkeiksi, jolloin roiskuva sadevesi on päässyt kastelemaan kynnystä ja hiljalleen vesi oli valunut puruihin asti. Eli ulkorappuset ja osa lattian puruista meni myös vaihtoon.

Laitoimme kuistin seiniin ja kattoon helmipaneelia, se sopii mielestäni hienosti vanhaan taloon. Mietimme aluksi paneelien lakkaamista ja jättämistä "puunväriseksi", siten tunnelma olisi ollut autenttisempi, mutta päädyimme kuitenkin valoisuuden maksimoimisen vuoksi maalaamaan paneelit öljymaalilla valkoiseksi. Lattiaan valittiin vihreä sävy, uula-tuotteen perinnevärikartasta.

Kaiken sen valtavan työmäärän jälkeen rakastan kuistiamme entistäkin enemmän. Tulen aina iloiseksi, kun avaan ulko-oven ja näen kauniin, valoisan kuistimme. Tälläinen sen kuuluu olla, tälläinen se minun haaveissani aina oli. Välillä tuntuu vakealta uskoa, että se on meidän kuisti, niin monia vuosia olin tälläisestä haaveillut. Ihanaa, kun joskus niistä pitkäaikaisista uelmistakin tulee totta, vaikka joskus se vaatii niitä takaiskujakin.

                                                        Muistakaa unelmoida <3

                                                                      -P