Karvaiset ystäväni

Meidän kissat ovat vilahdelleet blogissani aiemminkin, mutta ajattelin, että nämä minun rakkaat karvapallot ansaitsevat ihan oman jutun. Haluan siis esitellä teille Lucian ja Kertun, meidän karvaiset ystävämme. 

Aloitetaan mustaturkkisesta keltasilmäisestä kaunottaresta Luciasta. Lucia on asustellut kanssani kohta kuusi vuotta, hain hänet lokakuussa 2010 Tampereelta. Lucia oli muuttanut Tampereelle Tallinnasta, josta hänet oli pelastettu kadulta Pelastetaan Ry:n kissapartion kautta. 

Kotihoidossa Lucia oli ollut jo melkein vuoden päivät, ennen kuin uusi koti löytyi minun luotani. Lucia on mielettömän ihana, mutta todella jääräpäinen kissa, sopii siis hyvin minulle. 

Lucia aloittaa iltaisin aina kovan huudon, se on merkki siitä että kohta hän tulee luoksemme narun kanssa, huuto on merkki siitä että on leikin aika. Lucialla on aika persoonallinen ulkonäkö, erityisesti huomio kiinnittyy suuriin keltaisiin pyöreisiin silmiin. Lucian turkki on erittäin vaikea hoidettava ja jotakin pahaa on tapahtunut hänen menneisyydessään, koska Lucian ei tarvitse kuin nähdä harja niin alkaa murinaa kuulumaan. Niinpä päätimme yhteistuumin eläinlääkärin kanssa, että paras ratkaisu on ajella turkki kerran vuodessa, niinpä Lucia on jo neljänä vuonna saanut itselleen kesälookin. Tämä ratkaisu on ollut kyllä loistava, koska joka kevät kun turkki ajellaan, koko kissa muuttuu energisemmaksi ja iloisemmaksi. 

Kerttu on myöskin Tallinnasta pelastettu kisu, joulukuussa 2010 Kerttu sai kodin luotani. Kerttu löydettiin kadulta pienten pentujen kanssa ja aluksi luultiin, että Kerttu olisi pentujen emo. Pian kuitenkin selvisi, että Kerttu ei ole koskaan synnyttänyt, hän vain oli pitänyt huolta pennuista. Niin suloinen tarina, joka kertoo paljon tämän ihanan kissan luonteesta. Kerttu oli todella pienikokoinen muuttaessaan meille, lisäksi sillä oli aina nälkä ja tuntui että se söisi roskatkin lattialta. 

Pian Kerttu onneksi oppi huomaamaan, että hänellekin riittää ruokaa ja aina ei tarvitse hotkia heti kaikkea mitä annetaan.  

Edelleenkin Kertun on vaikea luottaa vieraisiin ihmisiin, mutta kun luottamuksen saa niin hellyyttä ja kehräystä Kertulta saa niin paljon kuin vain on valmis vastaanottamaan. Kertulla on aika koiramainen luonne, hän osaa pyytää ulos, noutaa palloa, kulkea vierellä ja tulee luo kun huudetaan. Aivan mahdottoman viehättävä kissa.

Molemmat kissamme olivat aiemmin täysin sisäkissoja, mutta vuosi sitten kesällä annoin periksi ja päästin molemmat ulos. Onneksi tein niin, koska oli ihana huomata miten onnelliseksi kissat tulevat, kun saavat olla raittiissa ulkoilmassa ja mikä parasta kumpikaan ei lähde pitkille reissuille. 

Kissat lähinnä seuraavat meitä ulkona ja auttavat pihahommissa. 

                                                 

                  

                            

      

                                Maailman suloisimmat kämppikset ❤️

                                                             -P