Valaisimen uusi elämä

Ostimme pari vuotta sitten jalkalampun huutokaupasta, se oli niin kaunis ja siro muodoiltaan. Mutta se haisi kammottavalle, emme huomanneet hajua siellä paikan päällä, mutta kun toimme valaisimen kotiin niin ikävä totuus paljastui.  Yritimme pestä ja puunata, liotimme muovinauhasta tehtyä varjostinta etikassakin, mutta haju ei vaan lähtenyt. Haju oli todella voimakas ja pistävä.  Ilmeisesti valaisin oli peräisin hometalosta, voi kurjuus kyllä harmitti. Veimme valaisimen ulkovarastoon odottamaan parempia päiviä. 

Jalkaosa ja varjostimen kehikko on metallia, niihin ei onneksi haju ollut imeytynyt, mutta varjostin oli uusittava. Ryhdyin metsästämään oikean paksuista muovinauhaa, vihdoin löysin netin ihmeellisestä maailmasta valkoista muovinauhaa, joka oli harmillisesti vain hieman liian ohutta.  Ajattelin kuitenkin, että minulla ei ole mitään menetettävää, joten sakset käteen ja saksin vanhan haisevan varjostimen pois. Sitten ei muuta kuin punomaan, joka olikin yllättävän aikaa vievää ja rasittavaa puuhaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että ryhdyin pelastamaan tätä valaisinvanhusta, enkä vain heittänyt roskalavalle. Valaisin ansaitsi uuden elämän, on se niin kaunis. 

               

                      

                           

                       

Ei siitä tullut ihan täydellinen, mutta ainakin valaisin saa nyt olla sisätiloissa, eikä joudu enää hylättynä pimeään varastoon. Uudet kumitassut siihen pitää vielä hankkia ja keksiä hyvä paikka missä valaisin tulisi hyvin esille. Paikan keksiminen voi olla vähän haasteellista, täällä alkaa jo olemaan valaisinruuhka!

                                                         Kivaa päivää kaikille!   

                                                                          -P