tiistai 8. tammikuuta 2019

Kisujen kuulumisia





Ajattelin hieman kertoa teille meidän nelijalkaisten ystäviemme kuulumisia.
Meillä asustaa nykyisin kaksi karvaista ystävää n. kymmenen vuotias Kerttu kissa ja juuri kohta yksitoista kuukautta täyttävä Kaapo.
Kertun tarkkaa ikää ei tiedetä, koska hän on muuttanut meille löytöeläintalosta, mutta kovin vanha hän ei silloin tullessaan ollut. Minulle kerrottiin, että Kerttu oli löydetty pienten pentujen kanssa ja aluksi oli luultu, että pennut olisivat Kertun omia. Eläinlääkärin tutkimuksissa kuitenkin selvisi, että Kerttu ei ollut koskaan synnyttänyt. Ilmeisesti hän vain piti huolta pienistä pennuista.

Meille muuttaessa Kerttu oli itsekin todella pienikokoinen painoi vain n. puolitoista kiloa ja kaiken lisäksi hän oli silloin vielä lyhytkarvainen ja oletuksena oli, että hän myös jäisi lyhytkarvaiseksi, mutta kuten kuvista näette toisin kävi. Kerttu kasvatti valtavan paksun ja pitkän turkin.
Tämä valtava suuri muutos turkissa johtuu varmasti siitä, että Kerttu ei ollut löytöeläintalossa tarpeeksi rohkea ruokakupille menijä. Hän oli meilläkin aluksi niin nälkäinen, että söi roskatkin lattialta, kunnes sitten huomasi, että ruokaa tulee kyllä säännöllisesti kuppiin.




Kaapo muutti meille tämän vuoden toukokuussa ja Kerttu ei ollut todellakaan asiasta kovin innoissaan. Ymmärrän häntä kyllä hyvin, ensi hän joutui hyvästelemään pitkäaikaisen ystävänsä ja melkein heti perään tuli uusi liian innokas pikkukisu. Kisu, joka halusi olla koko ajan vaan lähellä ja leikkiä.
Kaapolla on varmasti vähän liian rajut otteet ja vanha rouva hermostuu, kun toinen käy päälle yllättäen milloin minkäkin nurkan takaa. Kerttu oli aluksi todella stressantunut, eikä osannut rauhoittua muulloin kuin jos ihminen oli hänen kanssaan kahden kesken kaukana Kaaposta.

Kaapo on rodultaan Brittiläinen lyhytkarva ja hänestä voi kasvaa vielä suurikokoinen tyyppi, sillä keskimäärin aikuiset britti urokset painavat n. 6-8 kiloa. Tällä hetkellä Kaapo painaa jo n. kilon Kerttua enemmän. Kertulla on painoa n. 4 kiloa ja Kaapolla n. 5 kiloa. Kertun turkki siis todellakin hämää hänen kokoaan, paksun turkin alla on melko pienikokoinen ja hoikka kissaneiti.
Kaapon ruokailun kanssa meidän täytyy olla todella tarkkana, sillä tämä nuoriherra on todella perso ruualle ja leikatut kissat ovat muutenkin helposti lihoavaa sorttia.





Näiden kahden kissan yhteinen alku ei ollut siis millään tavalla kovinkaan helppo, mutta onneksi tilanne on nyt vähän tasaantunut.
Ihan viime aikoina kisut ovat alkaneet osoittaa sellaisia merkkejä, että uskon heistä tulevan vielä hyvät ystävät. Jopa lintuja voidaan jo tähystellä samalta ikkunalaudalta ja sohvallekin mahdutaan samaan aikaan, tietenkin pieni hajurako täytyy vielä säilyttää.
Kerttu usein murisee varmuuden vuoksi tullessaan huoneeseen, ihan vaan jos vaikka se riiviö taas odottaa jossain nurkan takana.


Yhtenä päivänä meinasin sulaa onnesta, istuin tietokoneella kirjoittamassa ja kurkkasin selkäni taakse. Kerttu oli tullut sohvalle nukkumaan ja Kaapo oli hypännyt sohvan toisen laitaan. Hiljalleen Kaapo hivuutti itseään lähemmäksi Kerttua niin, että lopulta sai tassunsa ojennettua ja hän pääsi kosketus etäisyydelle. Kerttu esitti nukkuvaa ja oli niin kuin ei huomaisikaan Kaapon lähestyvän häntä. Huomasin kuitenkin kuinka hän välillä raotti silmiään, ei kuitenkaan katsonut tilannetta niin uhkaavaksi, että oli pitänyt poistua tilanteesta.

Eikös tämä ole jo selvä merkki siitä, että kisut sietävät toisiaan. Minä ainakin olen niin onnellinen, kun Kerttu ei enää stressaa uutta tulokasta ja hän on alkanut taas kiinnostumaan myös leikeistä ja on muutenkin taas oma ihan itsensä.

Meille on tupruttanut koko yön lunta, joten taidankin lähteä tästä lumitöihin.

<3 Pauliina


16 kommenttia:

  1. Kyllä kisulit ovat niin hyvän näköisiä, turkki kiiltävä. Hauska toi kisutv !!
    Tuota telkkaa vois katella pitempääkin.
    Ihailin sun viherkasvejasi, hyvän voivan näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisut ovat kyllä onneksi olleet terveitä ja hyvinvoivia <3

      Poista
  2. Ihanat ♥ Mulla on ollut monia brittiläistä, pääasiassa valkoisia mutta myös sininen poika. Aivan ihana rotu, ei ihan perinteisiä kissoja vaan hieman koiramaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aivan ihana rotu, Kaapo on tosiaan myös aika koiramainen kissa <3

      Poista
  3. Ihanaa, hienoa, että ovat lähentyneet jo noin paljon ♥️

    VastaaPoista
  4. Olipas kiva lukea kisujen kuulumisia. Olenkin monesti ajatellut, että mitenhän Kerttu-rouva hyväksyi uuden tulokkaan. Meillä hyvin samanlaiset kokemukset, kun nuori poikakisu tuli ja vavisutti Rontti-neidin herkkää maailmaa. Nyt vuoden jälkeen alkavat olla aika hyvät kaverit ja Rontti sietää Riemun leikittämistä huomattavasti paremmin, ei murise juuri lainkaan ja tässä viime aikoina kissat on "saatu kiinni" jopa samasta sängystä kylki kyljessä. Varmasti auttaa sekin, kun nuorempi kissa kasvaa. Meillä ainakin on tuntunut auttavan, kun ei ole enää semmoinen riiviö, joka hyökkää esiin joka kulman takaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kisut ovat herkkiä näin suurille muutoksille. Onneksi teilläkin on alkanut yhteiselo sujumaan paremmin. Selvästi tosiaan huomaa, että kun Kaapo on saanut vähän ikää lisää niin yhteiselo on alkanut sujumaan huomattavasti paremmin.

      Poista
  5. Kissantassut,suloisuuden maximi💟

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä <3 Niin hellyyttävät pehmoiset <3

      Poista
  6. Suloisia kuvia :) jostain syystä erityisesti tuo kuva, jossa näkyvät pelkät jalat ja tassut, sykähdytti. Mutta rakastan myös ihmislapsen jalkakuvia, joten siksi kai tämäkin näytti niin söpöltä... ~Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kuva on minunkin suosikkini, niin suloiset pehmeät päpälät <3

      Poista
  7. Ihanat kissat ja ihana kuvia. Hauska tuo kissa telkkarin sisällä :)

    VastaaPoista
  8. Aaaaawww <3 Ihania! <3 Meilläkin nuorin kissamme tuli kahta muuta myöhemmin ja vanhemmat kissat eivät aluksi meinanneet sulattaa pientä riiviötä, mutta nyt kaikki kolme ovat hyvää pataa keskenään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Onneksi teillläkin kissat ovat oppineet elämään sulassa sovussa, olen niin onnellinen, että tuo meidönkin kaksikko alkaa rauhoittumaan <3

      Poista