keskiviikko 22. marraskuuta 2017

DIY - talvisia koristeita

Minulle iskee aina pimeään vuodenaikaan hirveä askarteluvimma. Ehkä se on jonkinlainen yritys keksiä käsille tekemistä, ettei kaikki ylimääräinen aika menisi pyöriessä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tähän aikaan vuodesta, kun ei ulkona kauheasti ole tekemistä tai vaikka olisikin niin ei tuolla pimeällä pihalla näe tehdä yhtään mitään. 
Hyvä puoli tässä askarteluvimmassa on, että näillä pienillä askarteluilla saa edullisesti koristeltua kotia.
Tällä kertaa tein ruokailutilan seinälle Mobilen. Mobilen rakentamiseen tarvitset ainoastaan kuivuneen puunoksan, pahvia, ohutta narua, rei'ittäjän ja sakset.



Valitsin tähän puuhaan kolmea eri väristä kartonkia, kultaista, sammelenvihreää ja tummanharmaata. Ensin piirsin kartonkiin kivituikkua apunakäyttäen ympyröitä ja sen jälkeen leikkasin ympyrät irti kartongista.
Osan ympyröistä jätin pyöreiksi ja osan leikkasin kuunsirpeiksi ja osan ympyröistä puolitin, jolloin ne muistuttavat puolikuuta.
Tämän jälkeen sommittelin kuunsirpit, ympyrät ja puolikuut puukepin alapuolelle silmiäni miellyttävään asetelmaan. Tämän jälkeen tein kaikkiin palasiin pienet reiät nahkapaskalla (apua, onko tuolla työkalulla mitään kauniimpaa nimeä?).
Tein ympyröihin niin pienet reiät, että naru juuri ja juuri mahtui siitä läpi. Narun toisen pään solmin umpisolmulla pahvin toiselle puolelle ja toisen pään solmin umpisolmulla puukepin ympärille. 
Helppoa, lähes ilmaista ja mukavaa askartelua. 
Tälläisen koristeen voi askarrella melkein mistä tahansa mitä vain kotoa tai pihalta löytyy, esimerkiksi joulupalloista, havuista, kävyistä, origameista, sulista tai mistä ikinä keksiikään ja mikä nyt kenenkin tyyliin sopii.
Itse tykkään tämän koristeen yksinkertaisuudesta.



Luulin jo, että Makramee innostukseni olisi mennyttä, mutta jotenkin ihan palavasti rakastuin Makremee lumihiutaleisiin. Ajattelin, että pitsimäiset lumihiutaleet näyttäisivät ihanalta keittiön ikkunassa, joten pakkohan sitä oli ryhtyä taas solmeilemaan. 
Tein lumihiutaleet paperinarusta, keskellä hiutaleita on avainrengas ja uloimpana metallinen rengas. Käytin tässä työssä ainoastaan tasosolmuja ja sen kummemmin en seurannut mitään ohjeita, koska Makramee-solmut olivat minulle entuudestaan tuttuja. Solmuillahan saa luotua, vaikka minkälaisia kuvioita ja netti on pullollaan erilaisia ohjeita. Jos joku innostuu näitä lumihiutaleita solmeilemaan niin Sinooperin sivuilta löytyy hyvä perusohje Makramee lumihiutaleisiin. 
Omat lumihiutaleeni koristelin valkoisilla puuhelmillä. 




Lumihiutaleet näyttävät minusta ihanilta keittiön ikkunassa, varsinkin pimeällä ne suorastaan hehkuvat pihalle asennettujen tunnelmavaloja loisteessa.

Tunnelmallista keskiviikko-iltaa <3 

-Pauliina

maanantai 20. marraskuuta 2017

Talvista tunnelmaa olohuoneeseen

Viikonloppuna sain sisustettua olohuoneeseemme talvisemman ilmeen. Vaihdoin Kelim-maton punasävyiseen paksuun itämaiseen villamattoon. Sama matto oli meillä olohuoneessa viime talvenakin, matto on huudettu muutama vuosi sitten huutokaupasta kymmenellä eurolla. Minusta tämä oli ihan mieletön ostos, kukaan muu ei ilmeisesti halunnut kantaa mytyssä ollutta painavaa ja  likaista mattoa kotiinsa. Meille tämä upea matto kuitenkin kelpasi mainiosti ja pesulareissun jälkeen siitä tuli melkein kuin uusi. Toki matossa on aikojen saatossa tulleita pieniä kulumia ja hapsut ovat aika kulahtaneet, mutta minun mielestäni nämä pienet kulumat tekevät matosta vieläkin upeamman.
Punainen matto on minusta niin kaunis pari vihreiden samettiverhojen kanssa.
Olohuoneen ikkunasta avautuva maisema näyttää melkein keväisen vihreältä, toivon todella, että tänne eteläänkin tulisi kohta valkoinen lumipeite.
Lumi toisi mukanaan niin paljon valoa ja sitä tähän marraskuun pimeyteen todellakin kaivattaisiin.
Marraskuu ei taida olla yhdenkään sisustusbloggaajaan lempi vuodenaika, päivälläkään ei valo tahdo riittää kuvaamiseen. Toki pitkällä valotusajalla saa otettua kirkkaita kuvia, mutta itse mietin tänään kuvatessani, että tässä hämärän hyssyssä on myös hyviä puolia. Hämärässä valossa kynttilöiden tuoma valo näyttää todella kauniilta. 
Yritetään siis ottaa kaikki irti myös tästä pimeästä vuodenajasta, kohtahan se taas alkaa päiväkin pidentymään. 

Vielä en kutsu olohuoneemme tunnelmaa jouluiseksi, mutta sinne suuntaan ollaan menossa. Minusta on ihanaa koristella kotia jouluun pikkuhiljaa. Luulen, että tänä vuonna mennään melko yksinkertaisilla joulukoristeilla. Olen innostunut askartelemaan talvisia koristuksia kotiin, niistä lisää myöhemmin. 


Olohuoneen lasipöydälle kokosin eriparisia kirpputorilta löytyneitä messinkisiä kynttilänjalkoja. Kynttilänjalkojen sekaan pääsi suloisia metsäneläimiä, käpyjä ja muutama kanelitanko tuoksua antamaan. Ruskeaan lasipurkkiin katkoin omalta pihalta yhden männynoksan ja se sai seurakseen lumimarjapensaasta katkaistun oksan.
Ilmainen ja kaunis talvinen "kukkakimppu".







Kirpputorilta löytynyt ruotsalainen sähkökynttelikkö pääsi ikkunaan tuomaan tunnelmaa. Kyntelikkö on 60-luvulta ja sen on valmistanut LUMA. Meillä on useampi näitä ihania kynttelikköjä, yhden jo lahjoitin viikonloppuna veljelleni, kun meiltä loppui ikkunalaudat.






Loppuun vielä haluan kertoa, että vanhasta telkkarista nikkaroimamme kissanpeti (klik) on ollut todella suosittu. Vahvasti vaan nyt näyttää siltä, että kissoistamme vahvaluontoisin on ominut pedin itselleen. Lucia ei anna Kertulle mitään mahdollisuutta pedissä loikoiluun, no eiköhän Kertunkin vuoro vielä tule. Pääasia, että peti on käytössä!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

<3 Pauliina

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Emalikulhon pudistusvinkki

Löysin kirpputorilta söpön pienen Finelin valmistaman tattikulhon, kulhoa oli ajanhammas jo päässyt pahoin syömään. Kulho oli kuitenkin sisäpinnoiltaan ehjä, joten kokemuksesta tiesin, että huolellisella puhdistamisella kulhosta tulisi vielä täysin käyttökelpoinen.
Olen aikaisemmin jakanut teille vinkin kellastuneiden astioiden puhdistamiseen ja niillä samoilla keinoilla lähdin pelastamaan tätäkin kulho reppanaa. Jutun kellastuneiden kahvikuppien pelastusoperaatiosta löydät täältä (klik!)



Löytämäni kulho oli reunoilta ruosteessa ja kauttaaltaan harmaiden "vispilänjälkien" peitossa.
Universal Stonella hinkkaamalla sain kaikki ruosteet pois ja harmaista viiruistakin suurin osa lähti kauniisti pois ja kaunis valkoinen emalipinta tuli esiin.






Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu ennen puhdistamista ja kaksi jälkimmäistä puhdistuksen jälkeen. Aika iso ero vai mitä mieltä olette?


Nyt minulla on kokoelmissani kaksi pikkuista ja niin kovin suloista tattikulhoa. Näitä pikkukulhoja tuleekin käytettyä huomattavasti useammin kuin isoja kulhoja. Finelin pikkuisia kuviollisia kulhoja ei vain tahdo oikein koskaan tulla kirppiksillä vastaan, ilmeisesti niitä on valmistettu aikoinaan vain pieniä määriä. 
Maksoin tästä pikkuisessa tatista 10 euroa ja se oli minusta ihan kohtuullinen hinta. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

-Pauliina



tiistai 14. marraskuuta 2017

Helppo idea joulukorttien askarteluun

Viikonloppuna sain inspiraation askarrella joukortteja. Ajattelin jo, että tänä vuonna minulle ei tule ollenkaan joulufiilistä, kun en ollut vielä ajatustakaan joululle antanut. Nyt sain onneksi niin kivan idean joulukortteihin, että ryhdyin heti tuumasta toimeen ja askartelun lomassa alkoi kadoksissa ollut joulumielikin palaamaan, ihanaa! 
Haluan jakaa teillekin idean näihin helppoihin ja yksinkertaisiin kortteihin.
Täältä (Klik!) näette millaisia kortteja askartelin viime vuonna. 

Tämän vuotisiin askarteluihin tarvitset vain mukilllisen glögiä, hyvää musiikkia ja iloisen mielen, näiden lisäksi vielä muutama apuväline on paikallaan, tarvitset:

- korttipohjia

- sivuleikkurit

- kuumaliimapyssyn

- ohutta rautalankaa

- kultaisen tussin/geelikynän

- muovisia havunoksia tai muita vastaavia

Sitten vain ryhdytään toimeen. Ensin irrottelin muoviset oksat irti toisistaan, osan oksista vääntelin kranssin muotoon ja sidoin ohuella rautalangalla kiinni. Osan oksista käytin ihan sellaisenaan.
Havut kiinnitin korttipohjaan kuumaliimapyssyllä ja tällä kertaa taiteilin jouluntoivotukset ihan vapaalla kädellä, mutta kauniiltahan kortissa näyttäisi, vaikka dymolla naputeltua teksti. 







Kortit olivat todella helppoja toteuttaa ja yhdessä illassa valmistuikin valtava määrä kortteja. 
Ihanaa olla ajoissa näiden askartelujen kanssa, nyt mieleeni tuli vaikka mitä muitakin kivoja ideoita jouluisiin askarteluhetkiin. 
Jokos te olette päässeet joulufiiliksen, vai onko vielä ihan liian aikaista?
Itse kyllästyn jouluun heti tapaninpäivänä, joten mielummin fiilistelen joulua ennakkoon. 
Kai sitä voisi alkaa jo virittelemään tunnelmavaloja sisälle, marraskuun pimeydessä niitä valoja todella tarvitaan. 

-Pauliina





sunnuntai 12. marraskuuta 2017

DIY - kissanpeti vanhasta televisiosta

Minulla on ollut jo pitkään ideana tehdä vanhasta televisiosta kissoille oma makuusoppi. Emme vain ole löytäneet sopivaa televisiota tähän tarkoitukseen, enkä ole oikein keksinyt kotoamme kunnollista paikkaakaan pedille. Nyt vastaamme kuitenkin tuli todella kaunis televisiokaappi, joten päätimme toteuttaa tämän idean. Siirsimme matkalaukkupinon olohuoneen nurkasta vierashuoneeseen, niin niiden tilalle mahtui juuri sopivasti kissojen uusi peti. Ei tämä paikka välttämättä ole paras mahdollinen, mutta olkoon nyt ainakin jonkin aikaa tuossa. Tämä projekti oli todella hauska toteuttaa ja aikaakaan tähän projektiin ei kulunut kuin kaksi iltaa.




Televisiokaapissa on upeat liukuovet tai oikeammin rulo-ovet. Ovia voi laittaa hieman kiinni niin kissat saavat vielä enemmän yksityisyyttä. Päätimme tapetoida kissojen makuusopen seinät samalla Boråstapeterin Flora-tapetilla kuin meidän makuuhuone on tapetoitu. 
Nyt on sitten kissoilla meidän kanssa samanlainen makuuhuone. 
Enpä silti usko, että meidän karvakasat vähät välittävät siitä millainen tapetti heidän makuuhuoneessaan on, mutta ainakin se on ilo meidän palvelijoiden silmille.




Television purkaminen kaapin sisältä oli ehkä suuritöisin vaihe. Television purkaminen tuntui myös aika ikävältä, jotenkin tuntui pahalta ajatus, että hävitettiin pala menneisyyttä. Totuushan kuitenkin on, että ei näillä vanhoilla televisioilla enää tee mitään. Parempi, että edes upeaa käsityötä oleva kaappi sai uuden elämän. Upea kaappi on Keravan puusepäntehtaan valmistama. 
Täytyy kyllä todeta, että aikamoista tekniikka on osattu tehdä jo 50-luvulla.





Minusta tästä kaapista tuli aivan mainio kapistus ja onneksi kissat ovat kanssani samaa mieltä.
Sillä meidän molemmat kissat tuntuvat viihtyvän mainiosti uudessa pedissään, vähän on jo syntynyt kisailuakin siitä kumpi siellä saa olla.
Nähtäväksi jää viihtyvätkö kissat pedissä jatkossakin vai onko se vain uutuuden viehätystä.
Meillä pyörii nyt melkein koko ajan televisiossa minun lempisarjani "kissa unten mailla" :D
Jos kissat eivät jatkossa pedissään viihdy niin täytyy sitten miettiä tälle kauniille kaapille uusi käyttötarkoitus, ainakin siitä saisi tehtyä aika upean baarikaapin.

Rentoa sunnuntaita kaikille <3

-Pauliina




torstai 9. marraskuuta 2017

Pohjoismaisia kirppislöytöjä

Pitäisihän se arvata, että on vaarallista käydä viemässä tavaraa antiikkiliikeeseen. Lupasin nimittäin viedä meille ylimääräisen valaisimen Poriin ystäväni äidin antiikkiliikkeeseen, josta valaisin sitten saa kyydin Helsinkiin ystäväni luokse. 
Tyhjin käsin ei tältä reissulta kotiin todellakaan selvitty. Jostakin syystä en ollut aikaisemmin käynyt Antiikki Korpelan liikkeessä, mutta tämä kerta ei taatusti jäänyt viimeiseksi. 
Valikoima liikkeessä ei ollut suuren suuri, mutta siitäkin huolimatta ( tai ehkä juuri siksi) liikkeessä oli tarjolla paljon itseäni viehättäviä esineitä. Tarjolla oli lähinnä astioita, valaisimia ja muuta pienesineistöä menneiltä ajoilta. Minusta erittäin hyvällä maulla valikoitua tavaraa. Oli ihana rauhassa tutkailla liikkeen valikoimaa.

Silmiini osuikin melkein heti kaunis savikannu. Kannu oli todella kauniin muotoinen ja pintastruktuuri oli todella viehättävä. Nostin kannun käteeni ja huomasin kannun olevan ruotsalaisen Rutebo Leksand-keramiikkatehtaan valmistama, kyseinen tehdas on toiminut vuosina 1956-1990.
Veikkaisin tämän minun hankkimani kannun olevan 60-70-luvulta, varmaa tietoa minulla ei asiasta ei
kuitenkaan ole, mutta muoto ja materiaali viittaisivat noille vuosikymmenille.
Joka tapauksessa minusta tämä kannu on ihan uskomattoman kaunis ja voin vain kuvitella kuinka kauniilta se näyttää jos siihen asettelee kuivuneista "talventörröttäjistä" asetelman. 
Ihana löytö <3



Puolisoni päätyi auttamaan liikkeen omistajaa lampun korjaamisessa ja siinä sitten vierähti tovi jos toinenkin ja minulla oli aivan liikaa aikaa katsella kaikkia suloisia asioita. 
Kaupan ollessa kaikenlaista ihanaa pullollaan niin sitä joutuu ihan tosissaan pidättelemään itseään ja muistelemaan kotona pullistelevia kaappeja. 
Siinä pyöriessäni silmäni osuivat suloiseen pieneen tanskalaiseen emalikipposeen. 
Kulho on Krenitin valmistama ja se on alunperin suunniteltu vuonna 1953, mutta kulhoja myydään vielä tänä päivänäkin. Kulhon suunnittelija on Herbert Krenchel. 
Kulho edustaa loistavasti kaunista ajatonta muotoilua.
Liikkeen omistaja Helena päätti antaa kulhon meille palkkioksi lampun korjaamisesta ja hän vielä nosti pöydälle toisen kauniin tanskalaisen esineen. Tämä esine on tanskalaisen Dansk designin valmistama kynttilänjalka "spider" esineen on suunnitellut Jens Quistgaard. 
Näitä upeita rautaisia kynttilänjalkoja valmistettiin vuosina 1960-69.



Kokemäen Tuohitori kirpputorilta matkaan tarttui Riihimäen lasin valmistamia, Tamara Aladinin suunnittelemia keltaisia juomalaseja. Olen kaivannut juhlavampiin kattauksiin hieman vaihtelua lasivalikoimaan. Vaikka meillä on todella paljon astioita niin juomalaseina meiltä löytyy lähes ainoastaan Riihimäen lasin Kirsi-sarjan laseja. Kirsi-lasit ovatkin osoittautuneet kestäviksi arkikäytössä, mutta ne tuntuvat juhlapöydässä vähän liiankin arkisilta.
Täältä! löydät lisää juttua meidän arkisista astioista.


Kaunis messinkinen amppeli/kynttiläteline löytyi neljällä eurolla. Vielä en ole saanut ripustettua tätä kaunotarta ikkunaan roikkumaan, mutta luulen, että tämä löytää paikkansa keittiön ikkunalta.
Tähän voi sitten sesongin mukaan vaihdella erilaisia kukkia tai kynttilöitä.


Tuohitorilta matkaan lähti myöskin iiihanat Nanny Stillin Grapponia-sarjan juomalasit, mutta apua lasit on vihreät ja minähän olen luvannut ja vannonut, että kerään vain keltaista Grapponiaa.
Olen himoinnut näitä vihreitä Grapponioita jo vaikka miten pitkään. Olen tähän asti pystynyt vastustamaan kiusausta, mutta nyt menin ja annoin pikkusormeni. Käyköhän tässä vielä hullusti?
En vain pystynyt pidättelemään itseäni, kun neljä lasia löytyi niin kohtuullisen hintaan. Huomasinpa tässä eräänä päivänä astiakaappia järjestellessäni, että vihreä ja keltainen lasi sopivat niin upeasti yhteen. Eli eiköhän keltaisen Grapponian sekaan muutama vihreä kipponen sovi.
Nyt meillä ainakin riittää juhlapöytään vähän enemmän lasivaihtoehtoja.


Tälläisiä ihania juttuja on lähtenyt kirppiksiltä matkaani viime aikoina, aika paljon tuntuvat löytöni pyörivän pohjoismaisissa asioissa. Pohjoismaissa on tehty kautta aikojen minusta todella upeaa ja ennenkaikkea aikaa kestävää designia, joten tälläisiä löytöjä toivon tekeväni jatkossakin.

Leppoisaa loppu viikkoa <3

-Pauliina


maanantai 6. marraskuuta 2017

Muutto kaupungista maalle



Jutussa Miksi juuri tämä talo? avasin sitä miksi olemme valinneet kodiksemme juuri tämä talon.
Nyt ajattelin hieman kertoa teille millainen elämänmuutos on ollut muutto Helsingistä Länsi-Suomessa sijaitsevaan pikkukaupunkiin. 
Siitä tulee kuluneeksi n. viisi ja puoli vuotta, kun karistimme kaupungin pölyt jaloistamme ja pakkasimme tavarat muuttoautoon. Nyt olemme viettäneet nykyisessä kotikaupungissa kuusi kesää, kuusi syksyä, viisi kevättä ja viisi talvea. Muutimme tänne toukokuussa, kaikki näytti ihanalta. Puutarha oli juuri puhjennut kauneimpaan loistoonsa, linnut lauloivat, kukat tuoksuivat ja taivas oli kirkkaan sininen. Kevät on aina ollut minun vuodenaikani, rakastan keväässä ihan kaikkea ja siksi muutto keväällä oli oikeastaan aika huono idea. 
Koko totuus paljastuisi vasta syksyllä ja talvella. Sillä pelkäsin eniten miten vuoden pimeimmästä ja kylmimmästä ajasta selviää vanhassa talossa. Tätä juttua kirjoittaessani on tyypillinen marraskuinen harmaa ja pimeä päivä, olen sytytellyt kynttilöitä ja tunnelmavaloja, puuhella levittää ihanaa lämpöä, minulla on lämmin ja turvallinen olo.
Vuoden pimein aika ei ole ollut ollenkaan vaikeampi maalla kuin kaupungissakaan.
Itse asiassa jopa toisinpäin, omakotitalossa kun asuu niin jokaisena vuodenaikana riittää puuhaa eikä sitä niin ehdi masentumaan huonoista säistä. 





Mistä ajatus muuttoon syntyi?
Päätös muuttamisesta syntyi aika nopeasti, löysimme puolisoni kanssa itsemme ilta toisensa jälkeen selailemasta myytäviä asuntoja ja taloja. Ensin etsimme suurempaa asuntoa Helsingistä, mutta ei mennyt kauaakaan, kun selailimme vanhoja taloja ympäri Suomen maata. Leikittelimme ajatuksella maalle muutosta, katselimme sellaisiakin vaihtoehtoja, jotka olisivat sijainneet todellakin keskellä ei mitään. Katselimme taloja paikkakunnilta, joista emme olisi tunteneet ainoatakaan ihmistä. Kävimme muutamaa vaihtoehtoa katsastamassakin, mutta onneksi tulimme järkiimme ja hankimme kodin läheltä perhettäni. Tämä ratkaisu on ollut todella järkevä, on ollut ihanaa kun kodin läheltä löytyy rakkaita ihmisiä. Olemme olleet onnekkaita myös naapurien suhteen, sillä meillä on maailman ihanimmat naapurit, jotka auttavat toinen toisiaan. Aina löytyy apua jos sitä tarvitaan.


Muuton suurimpana motiivina toimi kyllästyminen sen hetkiseen elämänmenoon. 
Itse olin pyörittänyt kymmenen vuotta omaa kampaamoa Helsingissä ja tuntui, että olin henkisesti ja fyysisesti aika äärirajoilla. Tein jatkuvasti liikaa töitä ja minun oli vaikea löysätä tahtia. Työ, jota olin aina rakastanut ei tuntunut enää niin mielekkäältä. En enää osannut rentoutua kaupungin sykkeessä. Huomasin, että asiat joita olin pitänyt aiemmin tärkeänä eivät enää tuntuneet ollenkaan tärkeältä, kaipasin täydellistä muutosta elämääni.
Tällä hetkellä teen töitä neljänä päivänä viikossa ja se tuntuu ihanalta, toki rahallisesti se ei ole kovin järkevää, mutta arvostan nykyään enemmän vapaa-aikaa. Olen löytänyt itselleni uusia ihania harrastuksia kuten valokuvauksen ja bloggaamisen. 


Mitä menetimme ja mitä saimme?
Meillä ei enää ole kodin lähellä ihania kahviloita, ravintoloita, puistoja ja kulttuuririentoja. Näitä asioita en silti juurikaan ikävöi, koska ainahan sitä voi lähteä viikonloppulomalle kaupunkiin. Suurin asia mitä kaipaan päivittäiseen elämääni ovat ystävät, suurin osa ystävistäni jäi Helsinkiin. 
Onneksi rakkaat ystäväni tykkäävät tulla meille viettämään viikonloppua ja silloinhan meillä on oikein laatuaikaa yhdessä, koska totuushan se on, että ei sitä hektisessä arjessa niin kovin usein edes ehtisi ystäviä tapaamaan. 

Pieni kaksio vaihtui suureen taloon ja isoon rehevään pihapiiriin. Siinä jos aiemmin vietimme vapaa-aikaa kahviloissa istuskellen niin nyt tämä talo ja piha vievät vapaa-ajastamme juuri niin suuren siivun kuin haluamme niille antaa. 
Käsille tekeminen on ollut meille molemmille aina sydäntä lähellä. Ja, mikä onkaan sen ihanampaa kuin rakentaa omin kätösin omaa kotia. Tehdä asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä.
Asuin Helsingissä kolmetoista vuotta ja minulla oli yhteensä neljä eri kotia. Yhtäkään niistä kodeista en koskaan saanut laitettua mieleiseksi, koska kodissa tuli vietettyä todella vähän aikaa. Nyt, kun kodissa tulee vietettyä lähes kaikki vapaa-aika on kodin kauniiksi laittaminen tullut minulle todella
 tärkeäksi.
Aikaisemmin olin koko ajan menossa en osannut rauhoittua yksin kotona, kaipasin koko ajan ihmisiä ympärilleni. En tiedä oliko kyse siitä, että en uskaltanut olla yksin, en uskaltanut antaa omille tunteilleni tilaa.
Nyt olen oppinut nauttimaan paremmin elämän pienistä ihmeistä. Tulen onnelliseksi, kun saan kerätä tuoreita kukkia puutarhastamme. Keväällä on ihana työntää pieniä siemeniä multaan ja seurata kasvun ihmettä sitä kuinka siitä pienestä siemenestä kasvaa meille ruokaa. Puhdasta ruokaa omasta maasta. Vanhat marjapensaat ja hedelmäpuut tuottavat meille herkullisia marjoja ja hedelmiä.






Ajatuksena muutto suuresta kaupungista pikkukaupunkiin tuntui paljon suuremmmalta kuin mitä se on loppujen lopuksi ollut. Olemme sopeutuneet hyvin uuteen ympäristöön. 
En pitänyt muuttoa alunperinkään kovin radikaalina ratkaisuna, koska tiesin että aina voi palata takaisin jos ratkaisu ei tunnukaan hyvältä. 
Kaiken ei tarvitse olla aina niin lopullista ja kuka tietää mistä löydämme itsemme seuraavan viiden vuoden päästä.




En ole katunut tätä muuttoa kertaakaan, olen onnellinen, että kuuntelimme sydäntämme ja teimme sen mikä tuntui sillä hetkellä oikealta. Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä ja tehdä niitä asioita mitkä hyvältä tuntuu.

Yhteenvetona todettakoon, että tämä muutto on antanut minulle paljon enemmän kuin osasin ajatellakaan. Olen oppinut rauhoittumaan ja ymmärtämään hetkessä elämisen tärkeyden.
Mitä sitä muuta voisi elämältä toivoa.
Tästä kirjoituksesta tuli henkilökohtaisin kirjoitukseni, mutta onhan tämä hyvin henkilökohtainen aihekin ja varmasti tälläinen ratkaisu ei kaikille sovi.
Onneksi se sopi meille ja meillä on nyt tämä unelmien koti <3

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Pauliina