torstai 31. joulukuuta 2015

Meidän joulutunnelmia 2015

Joulua vietimme tänä vuonna isolla porukalla.
Jouluaattona söimme jouluillallista 13hengen voimin. 
Joulutunnelma on täydellinen, kun sen saa viettää rakkaiden ihmisten kanssa. 


Asetelmiin kokosin puolukanvarpuja, pähkinöitä ja havuja. Tänä vuonna mentiin siis hyvin
luonnonläheisellä teemalla. 


Tykkään käyttää aikaa ja luovuutta paketoimiseen. Tänä vuonna syntyi muun muassa
tämännäköisiä paketteja. 
Tein soodataikinasta koristeita, joiden pintaan painelin struktuuria grapponia- ja
kastehelmiastioilla. 


Koristelin tänä vuonna ensimmäistä kertaa aikuisiällä pipareita. Todella hauskaa
puuhaa vaikkakin kovin aikaa vievää. 


Nämä silmää muistuttavat koristeet tuovat mieleen lapsuuteni joulut. Mummolla
oli näitä aina koristamassa kuusta. Todella kauniita koristeita. 


Kynttilänjalka kokoelmalle on löytynyt oiva paikka 1800-luvulta olevan
pianon päältä.  Sopivat mielestäni hyvin yhteen. 


Leivottua tuli ahkerasti. 


Adventtikynttelikön väkersin neljästä Arabian sydänkupista ja vanhoista
metallisista leivosvuoista. 




Joulupukki toi jättimäisen suklaakonvehtirasian, sen parissa voin viettää vielä monta herkkuhetkeä.


Joulupöytään askartelin paikkalaput koivusta ja männystä. Niistä tuli minusta aivan ihanat. 


Vanha rattikelkka sai koristaa kuusen alla.


Lunta emme saaneet, mutta auringosta saimme nauttia sitäkin enemmän.

Koti

Talosta tuli koti

Voisin nyt kertoa vähän siitä miten olen olemme päätyneet asumaan satakuntalaiseen pikkukaupunkiin. Asuimme ennen tänne muuttoa Helsingissä ja minulle koti on ollut aina tärkein paikka maailmassa, Helsingin hintataso vain on sen verran korkea ettei siellä kovin monella ole mahdollisuutta  hankkia juuri sellaista kotia kuin haluaa. Itsekin jouduin tahtomattani asumaan pienissä ahtaissa neliöissä.
Työskentelin Helsingissä omassa yrityksessä ja päivät venyivät aina kohtuuttoman pitkiksi, vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt. Koti oli vain paikka vaihtaa vaatteet, käydä suihkussa ja taas jatkettiin matkaa. Se kyllä sopi silloin hyvin elämäntyyliini.
 Aika ajoin seinät tuntuivat kaatuvan niskaan ja oma piha kävi mielessä yhä vain useammin. Silloin aloin haaveilemaan kesämökistä. Ajattelin ettei se kuitenkaan ehkä riitä ja se saattaa aiheuttaa vaan liikaa töitä ja se oli juuri se mitä en missään nimessä halunnut.




Nelisen vuotta sitten, mietimme että on olemassa myös muita vaihtoehtoja. Romanttisesti ajateltuna pieni punainen mummonmökki pellon laidassa, sauna lämpimäksi puilla, oma kasvimaa, kuisti täynnä pelargonioita, vanhat kieroon kasvaneet omenapuut koristamassa pihaa ja ennen kaikkea oma rauha. Emme muuttaneet pellon laitaan, muutimme asutusalueelle, mutta muut kaikki saimme. Meillä on ihan mahtavat naapurit ja ihana iso piha. Eihän arki toki koskaan niin romanttista ole kuin niissä haavekuvissa, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Tässä ja nyt on hyvä, enää ei tarvitse haaveilla.


 Meidän karvaiset ystävämme, ovat myös olleet enemmän kuin tyytyväisiä tästä muutosta, nyt on tilaa temmeltää!




Tällä hetkellä nautin suunnattomasti oman kodin rauhasta ja siitä että ei tarvitse mennä minnekään voi vain olla kotona ja lötkötellä jos siltä tuntuu. Toki täälläkään vapaa-ajan ongelmia ei ole, kiitos suuren vanhan talon, jossa riittää kunnostettavaa varmasti loppuelämäksemme. Mutta se tekeminen on meille hyvinkin mielekästä, käsillä tekeminen on parasta terapiaa. Halusimme ostaa iäkkään talon, jota olisi remontoitu mahdollisimman vähän, kun itse tekee voi valita kaikki materiaalit oman maun mukaan eikä tarvitse tyytyä kompromisseihin. Toki välillä remontoidessa meinaa usko ja energiat loppua, mutta eikö sekin kuulu asiaan. Avomieheni on onneksi erittäin kätevä käsistään ja toteuttaa mielellään minun ideoimia juttuja, kuten pitkään haaveissani olleen lankkupöydän ruokailutilaan.  Siitä piti tehdä tarpeeksi suuri, että voimme kutsua perheemme syömään. Ensimmäistä kertaa voin kutsua kotiani KODIKSI <3

                                                            -P

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tästä se alkaa...


Tämä ensimmäinen taitaa olla se kaikista vaikein, ensimmäinen postaus uututtaan kiiltelevään blogiini!

Olen vajaan parin vuoden ajan kuvaillut kotiamme instgramiin nimimerkillä "vintageinteriorxx", kuten siellä minua seuranneet ovat varmasti huomanneet niin sydäntäni lähellä ovat vanhat tavarat, ihanat kirpputorilta löydetyt aarteet ja keltainen! Kotimme sisustus onkin muokkaantunut juuri meidän näköiseksi erittäin ahkeran kirppistelyn seurauksena. Meidän kodin punainen lanka, taitaa olla Antti Nurmesniemen sunnittelema keltainen "pehtoori"  kahvipannu. Rakkain keräilykohteeni onkin kotimainen emali, olen hullaantunut emalin kiiltoon, väreihin, upeisiin kuvioihin ja laatuun. Meillä emaliastiat ovat lähes päivittäisessä käytössä, huonokuntoisimmat kukkapurkkeina ja hyväkuntoiset käyttöastioina.

 Toisena intohimona voisin mainita Arabian Pomona hillopurkit, joiden kauniit ja värikylläiset koristeet ovat Raija Uosikkisen käsialaa. Ensimmäisen Pomonan sain vuosia sitten tädiltäni ja siitä se innostus lähti. Tässä kuvassa myös arabian "hilla-purkit" ne eivät kuulu pomona-sarjaan, mutta sopivat mielestäni hyvin joukkoon.

Kolmantena selkeänä keräilykohteena ovat Arabian  kahvikupit, tarvitseeko edes kertoa mikä näissä kiehtoo <3 Kuvat kertokoon kaiken.



                                          Tervetuloa mukaan! -P